EU ei ole mustavalkoinen

Yllätyin lukiessani Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulta Petri Sajarin kolumnin ”Suomettumisesta tuli eurottumista” 15.4.

Odotan lehdistön tarjoavan yhteiskunnallisiin asioihin päivänpolitiikkaa laajempaa tilannekartoitusta. Sajarin kolumnin asetelma sen sijaan heijasteli mennyttä maailmaa, jossa kaikki Suomeen vaikuttava nähdään yhä mustavalkoisessa, kylmän sodan aikaisessa valossa. Tätä kaksinapaista maailmaa ei enää ole – talouden globalisaatio on tehnyt siitä selvän. Jos jotain vastakkainasettelua haluaa hakea, se olisi suuret rahoituslaitokset vastaan kansallisvaltiot.

Suomalaisessa eurokeskustelussakaan ei ole ollut kyse kaksinapaisesta asetelmasta – toisin kuin Sajari kirjoitti. Keskustelu on kriisin oloissakin ollut erittäin vilkasta niin eduskunnan suuressa valiokunnassa, yleisesti Suomessa kuin muualla Euroopassa. Puolueiden kesken on eroja. Onneksi ratkaisu- ja neuvotteluhalukkuutta on kuitenkin ollut. Hallitus on suuren valiokunnan tuella hakenut muuta ratkaisua kuin huonoja lainoja antaneiden pankkien loputonta tukemista. Sijoittajavastuu on nyt saatu pankkiunioniin ja Kyproksen kriisin ratkaisussa käyttöön. Samalla koitetaan ottaa askelia veroparatiisien laittamiseksi kuriin ja verotietojen automaattista vaihtamista viranomaisten välillä.

Median ja poliitikkojen kritiikki ei lie koskaan ole aiheetonta. Lähdekritiikki Sajarin ehdotuksen mukaisesti antaisi paremman ymmärryksen lukijalle, kenen mielipidettä uutisoidaan. Lähes naurettavuuteen asti kriisin ytimen kiehuessa asiantuntijoiksi marssitettiin pankkien ekonomisteja. Pankit olivat kuitenkin sopan myös keittäneet! Mitä mielenkiintoista asianosaiset pystyisivät edes työnantajiensa nimissä puhuessaan sanomaan?

Suurin ero kylmän sodan tilanteen ja eurokeskustelun välillä on se, että kylmän sodan aikana Suomeen kohdistui ulkopuolista painostusta vailla Suomen omaa valintaa. Sen sijaan EU- ja eurojäsenyydessä on ollut kyse Suomen valinnoista asemansa ja päätösvaltansa takaamiseksi Euroopassa ja maailmassa. Nämä valinnat on tehty pitkän historiallisen ketjun tuloksena – Suomi on ollut osa Eurooppaa kulttuurisesti vähintäänkin 1200-luvulta lähtien. Olemme mukana EU:ssa kaikissa päätöksiä tekevissä pöydissä.

Taloudesta poiketen turvallisuuskysymyksissä ollaan otettu viime kuukausina takapakkia. Krimin tapahtumat ovat osoittaneet, että valtioiden perinteinen voimapolitiikka ei ole kadonnut mihinkään, mikä Suomen ja Euroopan täytyy ottaa jatkossa paremmin huomioon.

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomiin 16.4.2014.

 

Lisää blogista

Blogi: Elämänmakuisia kohtaamisia Brysselissä – ja ihanimmat koskaan saamani kannustusaplodit

2018-10-17 15:00:42
Viikonloppuna Belgiassa näkyi tuttuja. Suomessa vietetään syyslomaviikkoa, joten ensinnäkin sain perheeni vanhaan kotikaupunkiin Brysseliin mukaan. Tuntuu [...]

Strasbourgin-istuntojen lopettaminen ei ole Euroopan parlamentin käsissä

2018-10-16 10:50:55
Anne Linnonmaa kysyi (HS Mielipide 11.10.), onko kukaan uskaltanut laskea, kuinka suuri hiilijalanjälki syntyy, kun Euroopan parlamentti siirtyy [...]

Blogi: Euroopan tehosunnuntai – Angela Merkel entistä ahtaammalla, Italia aiheuttaa harmaita hiuksia

2018-10-15 18:08:15
Osana Euroopan politiikan tehopäivää Saksan Baijerissa järjestettiin sunnuntaina osavaltiovaalit. Paikallisille demareille vaalit olivat myrkkyä, kun [...]

Oikeistopopulistit ovat uhka naisten ja tyttöjen oikeuksille

2018-10-10 19:08:28
Viime vuosisataa voisi kutsua maailman historian ensimmäiseksi sukupuolten tasa-arvon vuosisadaksi. Naisen oikeudet tehdä työtä, liikkua vapaasti, [...]