Uusi kausi Euroopassa
Euroopan rajat ja valtiot ovat olleet vuosisatojen ajan jatkuvasti muutoksessa. Yhteistyön kyky on todellakin vaihdellut. Selkeä, uusi suunta otettiin toisen maailmansodan jälkeen. Euroopan kansalaiset huomasivat, että yhteistyössä on voimaa. Samasta syystä myös Suomi liittyi unioniin 25 vuotta sitten – haimme vakautta, kasvua ja yhteistä arvopohjaa ja turvaa, johon tukeutua. Tätä olemme myös saaneet.
Kylmän sodan vastakkainasettelun jälkeinen vapaiden demokratioiden ja monenkeskeisen yhteistyön teitä on alettu tukkia. Suuret muutokset ravisuttavat tuntemiamme rakenteita, globalisaatio ja tekniikka muuttavat työtä ja ilmasto lämpenee hälyttävästi. Aasia porskuttaa köyhyydestä kasvuun maailmalle ja Yhdysvaltoja johtaa presidentti syvälle omaan poteroonsa. Suurten yhteisten haasteiden edessä Eurooppa on valmis yhteistyöhön, mutta jäsenmailleen myös itse Euroopan unioni on helpotus suurempana toimijana, yli viidenneksen osallaan maailman taloudesta.
Toisen 5-vuotiskauteni alkaessa Euroopan parlamentissa pohdin, mihin Eurooppaa pitää suunnata. Eurobarometrit osoittavat, että EU:lla on vankka tuki. Suomalaisetkin nuoret samaistavat itsensä yleensä eurooppalaiseksi. Brittien brexit -kiemurtelu on osoittanut muulle Euroopalle, miksi EU:sta kannattaa pitää kiinni valuvikoja korjaten eikä omaa jalkaansa sahaten.
Miltei jokaisessa Euroopan maassa kannatusta kerää myös EU:n vastainen äänekäs joukko tavoitteenaan hajottaa ja hankaloittaa yhteistyötä. Tätä yhä tiiviimmin kansainvälisesti toimivaa rintamaa yhdistää muutosvastaisuus ja pelon lietsonta. Polttoaineena toimivat muuttuva, globaali ja teknologisoituva maailma, muuttoliikkeet ja viimeisimpänä ilmastomuutoksen vaatimien muutosten vastustaminen. Eliitinvastaisuus pohjaa tunteeseen maailman hallitsemattomasta muuttumisesta ja eriarvoistumisen kasvusta. Vaarallista on se, että muutosvastaisuus ulottuu jo perusarvoihin – jopa naisia ollaan ajamassa takaisin perinteiseen rooliin. Eriarvoisuuden juurisyihin pitää puuttua myös EU-tasolla. Esimerkiksi veronkiertoa ei voi ratkaista Suomen rajojen sisällä.
”EU:n on oltava vahva. Näen, että se on suomalaisten, Suomen ja Euroopan yhteinen etu.”
Tässä lehdessä tuon esiin kolme politiikka-aluetta, missä mielestäni EU:n on oltava vahva. Näen, että se on suomalaisten, Suomen ja Euroopan yhteinen etu.
Kauppapolitiikassa voimme olla johtava toimija maailmalla vain, jos yhteistyöllä on vahva mandaatti. Käsittelen tätä pohtimalla sitä, miten Suomen telakat voivat vain EU:n yhteistyön avulla voittaa kiinalaisia varustamoita kilpailuissa. Tekoälyn ja digitalisuuden maailmassa pätee samat laina-alaisuudet; vain yhdistämällä eurooppalaista osaamista ja resursseja kykenemme vastaamaan meidän arvojemme mukaiseen kehitykseen ja luomaan työpaikkoja myös tänne. Vaalien jälkeisen parlamentin enemmistö allekirjoittaa ilmastonmuutoksen hätätilan. Uuden Green Dealin avulla EU:n huomioi ilmastonmuutoksen vaativat toimet ja toimii koko voimallaan maapallon elinkelpoisuuden eteen. Meidän arvoissamme se ei saa lisätä epäoikeudenmukaisuutta vaan laadimme reilua siirtymää kestävään yhteiskuntaan.
Olen päässyt työskentelemään mm. näiden aihealueiden parissa Euroopan parlamentissa. Tavoitteeni kiteytän kysymykseen: millä keinoin voin olla mahdollistamassa, että suomalaisilla on uskoa tulevaisuuteen ja työtä ja hyvinvointia myös jatkossa. Euroopan päätökset tukevat systeemistä muutosta, ovat suuria eikä vain hyllyn päässä oleva vaihtoehtoinen hyvä ja kallis tai vapaaehtoisalmu puhtaan omantunnon merkiksi. Me emme yksinkertaisesti pärjää murroksessa yksin.
Vaasa/Helsinki/Bryssel/Strasbourg tai jostain väliltä joulukuussa 2019Euroopan parlamentin jäsen
Miapetra Kumpula-Natri
Lue uusin Miapetra-meppilehti tästä linkistä, tai alta löytyvistä kuvista.
