Tiedon synnyttäjille ja rakastajille

Juhlapuheeni Vaasan yliopiston vuosijuhlassa helmikuussa 2017

 

Hyvä juhlaväki, hyvät ystävät, hyvät tiedon synnyttäjät, välittäjät ja rakastajat.
On ilo saada puhua täällä oman kaupunkini yliopiston juhlassa.
Tuon tässä puheessa terveiset sieltä toisesta kotikaupungista, Brysselistä, ja kerron, miltä tieteen ja Vaasan tilanne EU:n pääkaupungin ytimestä näyttävät. Puhun tieteen, politiikan ja yhteiskunnan suhteesta ja hiukan myös rahasta.

Viime vuoden lopulla parlamentissa oli suuri hetki. Oli aika äänestää Pariisin ilmastosopimuksesta. Hyväksymmekö sen? Voidaanko sopimus ratifioida? YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon oli saapunut paikalle seuraamaan äänestystä. Puheenjohtaja ilmoitti äänestyksen alkaneeksi.
Kun luvut levähtivät taululle, sali alkoi hurrata. 610 meppiä oli äänestänyt ympäristön puolesta, ilmastonmuutosta vastaan. Vain 38 meppiä oli äänestänyt ilmastosopimusta vastaan.

Me poliitikot olimme kuitenkin vain välivaihe. Tieto, jonka perusteella poliittinen sopimus solmittiin ja jonka perusteella me sen hyväksyimme, oli lähtöisin tiedemaailmasta. Päätöksiä täytyy nyt myös toimeenpanna. Pallo on jälleen tieteellä, yhteiskunnassa laajemmin, yrityksillä ja markkinoilla.

Maailman tulevaisuus saattaa olla myös vaasalaisten aivojen varassa. Täällä nimittäin etsitään ja löydetään ratkaisuja asioihin, joiden myötä ihmiskunta joko selviytyy tai tuhoutuu: energia ja ympäristö sekä talous laajasti ajatellen. Uusiutuvan energian, energiatehokkuuden sekä puhtaan ja tehokkaan teknologian tutkimus on ydin, mutta siihen päälle on osattava luoda uusi talouden ekosysteemi ja johtaa muutosta. Vaasan energiaklusteri ja Vaasan yliopistossakin tehtävä monipuolinen tutkimustyö vaikuttavat siihen, miltä Suomi, Eurooppa ja maailma näyttävät sitten, kun Suomi täyttää 200 ja Vaasan yliopisto 149 vuotta.

Hyvät kuulijat, on valitettavan helppo huomata, että alueen omaa dynaamista kehittämishalua ei haluta aina ymmärtää. Juhlavuoteen valmistuvan yliopiston ystävillä täytyy olla valmius pohtia, onko valtion ylimmässä johdossa tahtoa kehittää Vaasan yliopistoa. Onko meillä puolustajaa jos pudotuspeli alkaa? Kuinka edunvalvonta hoituu?

En missään nimessä halua päästä sanomaan, että minähän varoitin. Haluan, että yliopisto koetaan tärkeäksi alueella ja Suomessa! Vaasan alueen kurittaminen on tietysti meidän kannaltamme ikävää, mutta se on myös koko Suomen kannalta suoraan sanottuna ääliömäistä. Kolmannes Suomen teknologiaviennistä tulee meiltä. Hoidamme mielellämme verontasauksemme muuta Suomea kohtaan, mutta älkää viekö rakennuspalikoitamme. Välillä tekisi mieli mennä potkimaan ministereiden ovia ja huutaa, että tajuatteko te siellä, että vaasalaisten pitää pelastaa maailma!
Poliitikot ovat aina antaneet tai yrittäneet antaa yliopistoille omaan ideologiaansa sopivia tehtäviä.
1800-luvulla suomalaisten ja muidenkin eurooppalaisten yliopistojen piti luoda ja ylläpitää kansallisromantiikkaa. Suomalaisia tutkijoita kehotettiin luomaan kansallinen tarina, näkemys yhdestä, yhtenäisestä kansasta, jonka juuret ulottuivat vuosisatojen tai -tuhansien taakse. Karseimmillaan tuo näkyi Euroopan tieteessä ja sen liepeillä rotuopin tutkimuksessa, joka vinksahti Saksassa natsihallintoon, mutta jälkiä näkyy nykypäivään saakka, Pohjoismaissakin. Tästä kirjoitti edellinen Tieto-Finlandian voittaja Tapio Tamminen kirjassaan Kansankodin pimeämpi puoli. Tässä kohtaa puhettani lukee Häshdäg #vahvalukusuositus.

Myöhemmin esimerkiksi Itä-Euroopassa ja Venäjällä valtio määräsi tarkoin, mitä yliopistoissa olisi syytä tutkia ja millaisia tuloksia tutkimuksesta olisi toivottava tulla.

Tällä hetkellä meillä ohjaava poliittinen voima tuntuu olevan hyvin lyhyen tähtäimen talousohjaus. Taloustieteen historioitsijat voivat määrittää, sopiiko tätä kautta historian katsauksessa kutsua kapitalistiseksi tieteen kaudeksi. Yliopistoja kannustetaan keskittymään aloihin, joista saadaan nopeasti työvoimaa ja tutkimustuloksia yritysten kaupallisiin tarpeisiin. Tutkimustuloksia ei sensuroida, mutta poliittisella ohjauksella voidaan vaikuttaa siihen, millaisten alojen tutkimus kasvaa ja millaisten vähenee. Yliopistojen tulosvastuu ja velvollisuus hankkia itse rahoitus on osa tätä samaa ajan ideologiaa. Alle neljässä vuodessa Suomen yliopistoilla on ollut neljä erilaista rahoitusmallia! Saman ideologian perua on se, että Vaasa hyvästelee syksyllä suomen kielen, suomensukuisten kielten, pohjoismaisten kielten, englannin ja saksan oppiaineet.

Minä en missään nimessä ole sitä vastaan, että yliopistot toimivat vuorovaikutuksessa yritysmaailman kanssa, meillä alueella se on elinehto, mutten halua tämän ajan alttaria kumartaa niin syvään, etten uskaltaisi nähdä tieteen ja tutkimuksen tilan kaventumista. Tieto ja tiede eivät saa jäädä tiedeyhteisön sisään vaan olla avointa muullekin yhteiskunnalle, johon lasken myös yritykset. Julkishallinnossa ja politiikassa on oma haasteensa osata hyödyntää tieteen ja tutkimuksen tuloksia.

Ideologiaa on sekin, että Maltan EU:n puheenjohtajakauden pääteema on sosiaalinen inkluusio ja koulutuksellinen tasa-arvo, laadukas koulutus kaikille.
Suomessa toimitaan päinvastoin. Hallitus on päättänyt hyvin lyhyen talouden nimissä karsia juuri sellaisia keinoja, joilla yritetään edistää luoda tasa-arvoa koulutukseen ja pitkän tähtäimen eheän yhteiskunnan ja taloudellisen kasvun rakenteita, näistä koulutusleikkaukset kipeimpänä mainitakseni.
Alhaiset päivähoitomaksut ja riittävä opintotuki tasoittavat köyhistä perheistä tulevien lasten ja nuorten lähtökohtia ja antavat mahdollisuuden jättää köyhyys taakse.
Koulutuksen uudistuksen painopiste on ollut digiloikka, jossa tekniikan vempaimien käyttöönotto vaikuttaa ajavan sisällöllisen kehittämisen ja oppilaiden tukemisen ohi. Teknisen koulutuksen saaneena ja pian 15 vuotta elinkeino- ja teollisuuspolitiikassa mukana olleena uskallan sanoa, että uuden innovoinnin työkalu on aivot ja into, halu parempaan ja intohimo muuttaa asioita ja vaikuttaa. Tekniikka on väline.

Viimeisin esimerkki politiikan ja tieteen epätoivotusta kohtaamisesta on Trumpin yritys vaientaa tutkijat, jotka esittävät hänen hallintonsa ja ideologiansa kannalta epämiellyttäviä faktoja. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto on määrätty poistamaan verkkosivuiltaan ilmastonmuutoksesta kertovia faktoja. Trumpin hallinto aikoo tarkastaa etukäteen viraston tutkimustulokset ja kertoa tarkastuksen jälkeen, onko niitä lupa julkaista. Kansallispuistojen viestintätiimiä, joka on kertonut luonnonsuojeluun liittyviä tieteellisiä tosiasioita, on kielletty twiittaamasta.
Tutkijoita ei kuitenkaan hiljennetä näin helposti. Twitteriin alkoi ilmestyä tilejä, joita pitävät yllä ihmiset, jotka kutsuvat itseään nimellä Vastarinta, Resistance.
Alternative US National Park Service kertoo olevansa joukko kansallispuistoissa työskenteleviä ihmisiä, sisäinen vastarintaliike, joka aikoo edelleen kertoa faktoja saasteista. Samanlaisia tilejä ovat perustaneet ihmiset, jotka kertovat työskentelevänsä NASA:ssa ja ympäristönsuojeluvirastossa.

Aina löytyy ja on löytynyt tutkijoita, jotka ovat kieltäytyneet noudattamasta rajoituksia, joita heille ja tieteelle yritetään asettaa. Tiedettä ei tietenkään pitäisi joutua tekemään rahoituksen, työpaikan, kotirauhan tai joskus hengen uhalla, ei missään eikä milloinkaan. Meidän poliitikkojen tehtävä pitäisi olla varmistaa tila tieteelle. Ja yhdessä pelastaa maailmaa ja ihmiskuntaa.


Tiedettä
tarvitaan nimittäin nyt enemmän kuin pitkiin aikoihin. Meidän täytyy yhdessä taistella ”vaihtoehtoisia faktoja” – eli valheita – vastaan ja varmistaa, että olemme itsellemme rehellinen faktayhteiskunta, ei post-fakta-yhteiskunta.

Viime vuonna maailmalla käytiin valheisiin perustuvia vaalikampanjoita. Surullisin esimerkki on Brexit, jonka lopputulokseen valheet vaikuttivat varmasti. Euroopan komission sivuille on kerätty pitkä, aakkostettu lista sadoista valheista, ”euromyyteistä”, joita brittilehdistössä on vuosien varrella kerrottu. EU määrää, että kaikki ambulanssit on maalattava keltaisiksi. EU alkaa säädellä tarjoilijoiden kaula-aukon kokoa. EU kieltää lelutuonnin Kiinasta, paitsi siinä tapauksessa, että lelut ovat ihmistä muistuttavia nukkeja. Valheet kiihtyivät äänestyspäivän lähestyessä. Ne eivät olleet ainoa äänestystuloksen syy, mutta merkittävä sellainen.

Valitettavasti pinnalle tulleita ”vaihtoehtoisia totuuksia” eli valheita kuullaan todennäköisesti lisää tänä vuonna esimerkiksi Saksan ja Ranskan vaaleissa. Millä suojaudumme niiltä omissa kunnallisvaaleissamme tänä keväänä? Tai miten suojaamme itsemme ja lapsemme netissä ja somessa kulkevilta älyttömyyksiltä? En ole pitkään aikaan jaotellut maailman tarkkailuani “ei meillä, mutta muulla”.  Netissä jokaisen tulee jo epäillä medianlukutaitoaan…

Pyyntöni teille, tiedon tuottamisen ammattilaiset, on tämä: ensinnäkin, älkää masentuko. Toisekseen, jaksakaa työskennellä oikean tiedon puolesta. Kolmanneksi: osallistukaa! Tuokaa tositietoa julkiseen keskusteluun. Teitä tarvitaan kipeästi. Lisäksi tarvitaan poliitikkoja, jotka kuuntelevat teitä. Itse lupaan tehdä niin.

Selvien valheiden ja virheiden lisäksi on häilyvämpi tieteen alue, joka hämää tieteeseen positiivisesti suhtautuvia ihmisiä. Vaikuttaisi siltä, että tutkimusten ja erilaisten poliittista tarkoitusta varten tehtyjen selvitysten raja on hämärtynyt. Poliittisten think tankkien tai konsulttien tekemät, tutkimuksiksi kutsutut paperit ovat toisinaan aivan validia tiedettä, mutta usein pikemminkin selvityksiä tai selontekoja, joille haetaan uskottavuutta nimeämällä ne tutkimuksiksi. Edes korkeakoulutetut ihmiset tai media eivät välttämättä ymmärrä eroa tutkimuksen ja selvityksen välillä. Kun poliittiset päätökset pohjataan tällaisiin selvityksiin, voidaan päätöksenteossa tehdä jopa vakavia virheitä.

Hyvät kuulijat, Vaasassa tiedetään, kuinka tärkeitä avoimuus ja liikkuvuus ovat. Täältä on aina liikuttu, ideat ja keksinnöt ovat vuorovaikutuksessa ulos, ihmiset lähteneet ja palanneet taas. Siksi sananen tutkimuksen avoimuudesta ja liikkuvuudesta.
Suomi on sitoutunut EU:n avoimen tutkimuksen periaatteisiin. EU on asettanut tavoitteen tieteellisten julkaisujen avoimesta saatavuudesta vuoteen 2020 mennessä. Suomi neuvotteleekin suurimpien kansainvälisten tiedekustantajien kanssa tieteellisten lehtiaineistojen sopimuksista. Suomalaisilta tutkimusorganisaatioilta menee vuosittain miljoonia euroja suurille kansainvälisille kustantajille. Neuvotteluissa on pakko päästä lopputulokseen, johon tiedeyhteisöllä on varaa. Solmittavien sopimusten tulee edistää merkittävästi suomalaisten tutkijoiden mahdollisuutta avoimeen julkaisemiseen. Avoin tiede on kansallisten sopimusneuvottelujemme lähtökohta. Avoimesta julkaisemisesta ja käytöstä tulee tutkijan arkipäivää. Avoin tiede on Suomen tiedepolitiikan kärki, jota tulee edistää kaikin keinoin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on linjannut, että Suomi tulee olemaan johtavia maita avoimessa tieteessä ja tutkimuksessa. Tavoitteemme on siis kaikkien tieteellisten julkaisujen avoin saatavuus jo vuoteen 2020 mennessä.

Vuoteen 2020 liittyy toinenkin tärkeä asia, nimittäin EU:n tieteen rahoitusohjelma Horisontti 2020. Parlamentissa valiokunnassani väännetään jo lähestyvän puolivälitarkastelun yhteydessä rahanjaon perusteista. Suomi on ollut sitä mieltä, että rahaa tulee jakaa laatuperustein, jotkut muut kannattavat alueellista jaon korostamista. Tärkeä laatukriteereiden korostaja on myös Iso-Britannia. Pakka taitaa mennä sekaisin, kun Britannia lähtee EU:sta, sillä maa saa vuodessa vajaa 7 miljardia euroa tutkimus- ja kehitysrahoja, muun muassa Horisontti-rahoista. Suomi ja Britannia ovat saaneet tiederahoitusta maksuosuuttaan enemmän. Myös liikkuvuusasiat ovat yhä ratkaisematta – mitä tapahtuu opiskelija- ja tutkijavaihdolle Britannian kanssa? Edellisviikolla Strasbourgissa tapaamani House of Lordien delegaatio kysyi samaa. Brexit on vaikea asia, se koettelee sekä EU:ta että eritoten Britanniaa tavoilla, joita äänestäjät eivät osanneet edes aavistella – eikä kukaan ollut edes käynyt kokonaisuutta läpi. Mitä tapahtuu sisämarkkinalle? Senkin huomaa paremmin, jos sen menettää. Itse valmistelen juuri telemarkkinalainsäädäntöä ja juuri loppuvaiheen neuvoteltavani on roaming-maksut ja kattohinnat teleoperaattoreiden tukkuhinnoille. Mitäpä maksaa esimerkiksi soittaminen sisämarkkinoiden ulkopuolisesta Britanniasta jatkossa?

Kerron esimerkin: 10 min puhelu nyt kotiin Serbiasta maksaisi sinulle 24€, mutta Kroatiasta 67 senttiä ja kesäkuun puolenvälin jälkeen ei mitään. Ja mikäkö on ero? Kroatia kuuluu sisämarkkinoihin!
Yksi asia on varma – aion tehdä töitä sen eteen, että tieto ja tutkijat liikkuisivat edelleen vapaasti. Tiedon eurooppalaista liikkumista ja kokoamista varten on perusteilla myös eurooppalainen pilvi, jossa CSC eli Suomen yliopistojen pilvihallinnoija on ollut hyvin aktiivisesti mukana ja olen saanut tehdä heidän kanssaan yhteistyötä niin, että jo olemassa suomalainen yliopistojen tiedeinfra pääsee saumattomasti mukaan. Tiedon avoimuus on välttämätöntä, jos todella haluamme pelastaa maailman, kuten alussa oli puhe.

Aivan lopuksi haluan kiittää kaikkia nykyisiä, entisiä ja tulevia tieteentekijöitä, onnitella Vaasan yliopistoa ja toivottaa menestystä teille kaikille.

 

Lisää blogista

Palkkojen dumppaus loppuu - parlamentin päätös lähetettyjen työntekijöiden direktiivissä on hyvä

2017-10-17 14:48:44
Olen tyytyväinen Euroopan eiliseen parlamentin työllisyysvaliokunnan päätökseen suojella samapalkkaisuutta eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Valiokunta [...]

Mepit vaativat suomalaistoimittajan tuomion kumoamista

2017-10-13 16:33:29
Lähetin tänään Turkin oikeusministerille ja EU-ministerille sekä Turkin EU-suurlähettiläälle kirjeen, jossa vaaditaan Turkkia kumoamaan [...]

SÄHKÖAUTOJEN LATAAMISTA HELPOTETAAN, RAKENNUSTEN ENERGIATEHOKKUUUS PARANEE

2017-10-11 12:32:10
Euroopan parlamentin energiavaliokunta hyväksyi juuri rakennusten energiatehokkuusdirektiivin. Se tarkoittaa lisää sähköautojen lataustolppia, runsaasti [...]

Lämpimästi tervetuloa vuosiseminaareihin!

2017-08-22 16:56:13
Mikä on unionin tila? Millainen on EU:n tulevaisuus, millä tasolla sen turvallisuus, kuka luotsaa EU:ta ja millä lihaksilla? Näitä ja monia muita [...]