Viikonloppuna Belgiassa näkyi tuttuja. Suomessa vietetään syyslomaviikkoa, joten ensinnäkin sain perheeni vanhaan kotikaupunkiin Brysseliin mukaan. Tuntuu viikon kämppä kodilta! Vauhtia on riittänyt, sillä viime viikon loppupuolella, viikonloppuna ja alkuviikosta Euroopan unioniin on ollut tutustumassa peräti kolme vierailijaryhmääni.
Viime viikon puolella minä ja demarikollegani Liisa Jaakonsaari emännöimme ensi- ja turvakotien liiton hallitusta ja ensikotien edustajia eri puolilta Suomea. Keskusteluissa nousi esiin etenkin huoli lapsiköyhyydestä. Liiton näkökulma on selvä: Lapset, nuoret ja äidit tarvitsevat lisää satsauksia. Tähän en voisi enempää yhtyä. Viime vuonna yli 12 000 suomalaista joutui turvautumaan liiton apuun. Lukuun sisältyy tuhansia lapsia. Haasteseen on vastattava.
Koin puolestaan yhden koko tähänastisen parlamenttiurani kauniimmista hetkistä, kun sain vierailta spontaanit aplodit kerrottuani, että parlamentin puolella näyttäisi mahdollisesti menevän läpi ajatus lapsitakuusta. Parlamentissa laaditaan paraikaa rahoituskehitystä tuleville vuosille. Näyttää siltä, että seuraavan seitsemän vuoden aikana lapsille ollaan kohdentamassa noin 5,5 miljardia euroa! Tästä me työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan demarimepit olemme puhuneet koko kauden.
Mieheni ja lasteni lisäksi sain viikonlopuksi Brysseliin myös sen ”toisen” perheeni, kun Pohjanmaan demareiden piirin johto saapui kaupunkiin – ja tietysti kokoushan se oli järjestettävä, tällä kertaa Belgian kodissani. Oli mukava esitellä kaupungin keskustaa ja parlamenttia, kun sää helli parinkymmenen asteen lämpötiloilla.
Pohjalaisten lisäksi myös Turun seudun Wanhoja Tovereita sekä WT:n hallituksen jäseniä oli saapunut kutsustani kaupunkiin. On aina arvokasta, kun saa tilaisuuden keskustella kokeneiden toimijoiden kanssa ajankohtaisista poliittisista tapahtumista. Näkökulman laveus ei koskaan ole pahitteeksi. Asialistalla eivät olleet enempää eivätkä vähempää kuin Euroopan keskeiset haasteet, Brexit, maahanmuutto sekä ilmastonmuutos.