Herman Van Rompuyn työryhmän ja komission ehdotukset talous- ja rahaliitto Emun kehittämiseksi ovat kauaskantoisia linjauksia. Toteutuessaan ne muuttaisivat unionin toimintaa merkittävästi.Ehdotusten vaikutuksia ja etuja pitää puntaroida tarkasti. Torstaina huippukokoukseen kokoontuvien jäsenmaiden päämiesten tulee pohtia tarkkaan, mikä ehdotusten lisäarvo on. Yleiseurooppalaista sääntelyä tarvitaan, mutta meidän pitää olla tarkkoja siitä, ettei kansallista liikkumavaraa rajoiteta asioissa, joissa EU:n toimivaltaa ei tarvita.
Jo nyt on tehty mittavia päätöksiä kriisin hoitamiseksi, tilanteen tasapainottamiseksi ja Emun valuvikojen korjaamiseksi. Nyt pitää ensin toteuttaa sovitut uudistukset ja katsoa rauhallisesti, miten ne vaikuttavat. Näitä uudistuksia ovat tiukempi taloudenpito, avoimuus ja kuri automaattisine sanktioineen sekä pankkiunioni, alkaen pankkivalvonnasta.
On vaarana että talouskriisin paineessa kovan kiireen alla tehdään uudistuksia, joita ei välttämättä tässä muodossa tarvita.
Järkevätkin päämäärät voi saavuttaa monin tavoin, ja yhteisymmärryksen hakeminen vie aikaa. Pitää myös varoa sitomasta unionin ja jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa vain yhteen, nyt vallalla olevaan oppiin. Historia on osoittanut, että eri aikoina tarvitaan erilaisia toimia.
Vaikka yhteistä budjettivalvontaa, raportointia ja suosituksia edistetään, jäsenvaltioille jää ja tulee jäädä velvollisuus toteuttaa kansallisesti yleisen taloudenpidon päätöksiä. Tämän velvollisuuden poistaminen mahdollistaisi suuren moraalikadon, jossa rahoituksen ja kilpailukyvynkin odotettaisiin tulevan muualta annettuna.
Jäsenmaiden parlamentit käsittelevät unionin tulevaisuutta maalailevia avauksia ylimalkaisin tiedoin. Myös eduskunnan suuri valiokunta ottaa huippukokouksen asialistalla oleviin kehittämisaloitteisiin kantaa. Kun kansallisia kantoja muodostetaan, on vaikeaa sitoutua ilmassa roikkuvaan päämäärään ilman tarkempaa tietoa siitä, mitä mailta vaaditaan. Osa ehdotuksista saattaa toteutuessaan rajoittaa kansallista toimivaltaa merkittävästi.Olemme monin tavoin kiinteästi yhteydessä toisiimme Euroopassa. Nurkkaan ei pidä piiloutua, keskinäisen riippuvuuden aikana yhteistyö on tärkeää tulevaisuudessakin. Varsinkin Suomen kokoisen maan tulee kuitenkin tarkkailla huolellisesti sitä, miten me saamme äänemme kuuluviin.Poliittisesta tavoitteesta on pitkä matka konkreettisiin toimenpiteisiin. Kun kyse on budjettivallasta, ympäripyöreitä sitoumuksia ei voi tehdä. Kansalaiskeskustelulle on tilausta ja sille tulee jättää aikaa.Julkaistu Helsingin Sanomissa, Pohjalaisessa ja Ilkassa 12.12.2012.
