Minulla oli tänään lauantaina 20.10.2018 kunnia toimia juhlapuhujana Vaasan Suomalaisen Naisklubin 100-vuotisjuhlissa Vaasan kaupungintalolla.
Puheessani mietin, millaista elämä Vaasan seudulla oli sata vuotta sitten: päivä täyttyi arjen askareista ja erityisesti naisten elinpiiri rajoittui pitkälti kotiin. Naisten vastuulla oli pitää huolta paitsi lapsista, myös ikääntyvista sukulaisista. Töitä tehtiin kovasti. Kulkeminen paikasta toiseen oli hidasta, silloin Palosaari ja Hietalahti olivat kauempana toisistaan kuin Helsinki ja Tukholma nykyään. Pitkiä olivat myös yhteiskunnalliset etäisyydet – mikä henkinen ja materiaalinen etäisyys olikaan Palosaaren mökistä Rantakadun linnoiksikin nimitettyihin kivitaloihin!
Yhteen hiileen puhaltanut päättäväinen kansakunta rakensi yhteistä Suomea, jossa jokaisen olisi hyvä olla ja asua. Naisten asema nousi kohisten, otettiin mallia länsinaapuristamme ja vahvan naisen rooli vakiintui yhteiskunnassa.
Sata vuotta sitten naiset saivat jo äänestää miesten rinnalla. Naisten yhteiskunnallinen aktivoituminen oli alkanut, naiset halusivat tehdä töitä, ansaita omaa rahaa ja olla mukana vaikuttamassa. Vaikka yhteiskunallisessa elämässä ja yritysmaailmassa eteneminen ei varmasti ollut tuon ajan naisille helppoa, löytyi niitä, jotka eivät tyytyneet kuunteluoppilaan rooliin. Sellaisia naisia olivat myös Vaasan Suomalaisen Naisklubin perustajat! Sadan vuoden aikana Naisklubi on muun muassa ylläpitänyt talouskoulua, toiminut uutterasti sivistyksen ja kulttuurin saralla, harjoittanut julkaisutoimintaa sekä tehnyt arvokasta vanhustyötä.