Kyproksen tukipaketin neuvottelut olivat kiperät, mutta lopputuloksessa on uusi suunta kriisin ratkaisuille: riskibusinesspankkien osakkeenomistajat ja lainoittajat menettävät omistuksensa. Tämä on osoitus siitä, että vain osallistumalla voi vaikuttaa! Suomen linja ongelmiin joutuneiden maiden tukemisessa on kiristynyt SDP:n noustua hallitukseen. Nyt on näyttöä ja käydään laajempaakin keskustelua siitä että veronmaksajilla ei voi maksattaa riskibusinesspankkien vastuutonta käytöstä.
Suuren valtionvelan ja talouskasvun yhteyttä käsitellyt tutkimus väitti että yli 90 prosentin julkisesta velasta seuraa talouden supistuminen. Viime viikolla julkistettujen tarkistettujen lukemien valossa näin ei ole, vaan kasvu pysyy keskimäärin 2,2 prosentissa! Aiempaa virheellistä tutkimusta oli käytetty mm. komissaari Rehnin toimesta perusteena sille, että Euroopassa pitää noudattaa tiukkaa talouskuria ja leikata julkisia menoja. Nykyinen eurokriisipolitiikka on poliittisen kentän oikean laidan tahdon mukaista. En kannusta ylisuuriin valtionvelkoihin, mutta julkisten menojen leikkaaminen on aina myös ideologinen valinta, eikä se ole meidän sosialidemokraattien linja! Kotimaassakin olemme linjanneet, että sopeutamme, muttemme tee yhtään ylikireää budjettia, vaikka sellaisia oikeisto tarjosikin.
Kokonaisuuden kannalta on hyvä pitää mielessä, että EU on tuonut mantereelle vakautta ja hyödyttänyt suuresti Suomenkin taloutta. Kysymys onkin lähinnä siitä, millä ehdoilla Euroopan talouspolitiikkaa tehdään. Tiukan talouspolitiikan ja kasvuun kannustamisen välillä taiteilu on elinehto uudelle nousujohteiselle uralle. Seurasin ekonomisti Krugmanin kirjoituksia jo ennen hänen ja komissaari Rehnin väittelyä talouskurin ja kasvupolitiikan ideaalista suhteesta, ja seuraan edelleen. Pelkillä säästöillä ei pitkälle pötkitä. Keskitien kulkeminen on viisasta talouspolitiikkaa, kuten myös se, että tuleviin mahdollisiin kriiseihin valmistaudutaan jo ennalta. Olen julki-ihmetellyt viime viikolla ministeri Vapaavuorelle mitä vaihtoehtoisia menetelmiä hallitus esittää epäsuositun lainakaton tilalle. Ylivelkaantumista tulee varoa, niin yksilö- kuin valtiotasollakin.
Ja kun Eurooppaan saadaan kasvua aikaan, hyöty siitä on valuttava myös työntekijöille, ihmisille. Ei vain omistavalle varakkaimmalle väestölle. Sosiaalisia arvoja pitää nostaa entistä vahvemmin mukaan eurooppalaisen politiikan keskiöön. EU on asettanut kansalliset tavoitteet Eurooppa 2020 tavoitteina, esim. köyhyyden vähentämisestä ja kilpailukyvyn lisäämisestä koulutuksen avulla. Euroopan sosiaalinen ulottuvuus on jäänyt talouskriisin jalkoihin. Ammattiyhdistysliikkeen mukanaolo, kattavat koulutusmahdollisuudet, pohjoismainen hyvinvointimalli ylipäätään – näissä kaikissa on ainesta Pohjoismaiden vientituotteeksi eurooppalaiseen keskusteluun.
Julkaistu Demokraatissa 23.4.2013.
