Minun työpaikallani sitä turvapaikanhakijoista vasta puhutaankin! Vaikka uskonkin, ettei ole kotia tai kotisohvaa, työpaikkaa tai kaveriporukkaa, jossa ei olisi myös turvapaikanhakuaaltoa mietitty. Haaste on eurooppalainen, joten ratkaisujakin täytyy löytyä myös Euroopan tasolta. Meillä on Euroopassa vapaa liikkuvuus, eli lähes olemattomat sisärajat Schengen-maiden kesken: Schengen-alueeseen kuuluvat EU:n 28 jäsenmaata, pois lukien Iso-Britannia, Irlanti, Romania, Bulgaria, Kroatia ja Kypros. Maan vaihtumisen Keski-Euroopan autoteillä huomaa useimmiten vain sinisestä kyltistä, jossa maan nimen ympärillä on EU:n keltaiset tähdet. Junassa ei sitä huomaa mitenkään. EU:n ulkorajojen sen sijaan piti olla huolella hoidetut. Tähän tarkoitukseen perustettiin Dublin-sopimus: maa, joka ensimmäisenä ottaa vastaan turvapaikkahakemuksen, huolehtii sen käsittelystä.
Euroopan parlamentissa on asiaa käsitelty pitkään. Kuluneella Strasbourgin täysistuntoviikolla maahanmuutosta puhuivat kaikki: komission puheenjohtaja Juncker ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Tusk sekä korkea-arvoiset vieraat Ranskan presidentti Hollande, Saksan liittokansleri Merkel ja Espanjan kuningas Felipe IV. Saksan ja Ranskan johtajien yhteisesiintyminen oli symbolisesti merkittävä, sillä viimeksi he esiintyivät yhdessä europarlamentissa Berliinin muurin murtumisen jälkeen vuotta ennen Saksojen yhdistymistä, eli 26 vuotta sitten. Muutoksen tuulet olivat silloin aistittavissa ja vain neljännesvuosisadassa Eurooppa on totta vie muuttunut: avautunut, demokratisoitunut, rikastunut ja monikulttuuristunut. Kuinka dramaattisesti Välimeren kautta tulleet 470 000 turvapaikanhakijaa muuttavat Eurooppaa? Tai entä jos turvapaikanhakijoita tulee enimmäismääräksi pohditut 4 miljoonaa? Vaikka joka ikinen heistä olisi muslimi ja saisi turvapaikan, maanosan muslimeiden osuus kasvaisi neljästä viiteen prosenttiin. Ehkä tämä ei ole suurin muutoksen hetki.
Muutosta tarvitaan erityisesti pään sisällä, sillä eurooppalaisia arvoja haastetaan. Jos emme enää haluaisi avointa, moniarvoista yhteiskuntaa, jossa on liikkumisvapaus, demokratiaa ja tiivistyvää yhteistyötä Euroopan unionin maiden kesken, on tulevaisuus vaikeammin ennustettavissa. Nationalismi on sotaa, siteerasi Hollande puheessaan Mitterandia neljännesvuosisadan takaa. Eurooppa vaurastui ja rikastui aukenemisen myötä, muistutti myös Merkel.
Muutos on suurempi ja kääntyy ikävään suuntaan, jos tulijat eristetään tai he eristäytyvät. Myönteisen muutoksen työkaluja voisi olla seuraavissa:
1) Jokainen on valmis sietämään vähän uutta – se voi olla jopa kiinnostavaa ja kivaa. On vähän erilaisen näköisiä kauppakavereita, lasten kouluun tulee suomi vieraana kielenä -ryhmiä, lentokentän tai kulmakunnan rukoushuoneen ovi voi käydä, ja saattavatpa jotkut kauppiaat jopa ryhtyä laittamaan infoa arabiaksi näytille.
2) Nopeasti kotouttamistyön alkuun ja töihin
Nyt maahanmuuton kanssa työskentelevien ammattitaitoaikaa kuluu majoituspäällikkönä toimimiseen. Eläköön, miten on selvitty: Suomessa ei ole montaakaan henkilöä jäänyt taivasalle, vaikka varautumissuunnitelmat 15 000 varalle ohittuivat jo. Jokaisen tulijan pitäisi kuulemma saada informaatiopaketti, mutta tärkeää olisi myös päästä kertomaan heti maan tavat, säännöt ja lait sekä esittää konkreettisia arvioita unelmien kohdalle. Monelle turvapaikanhakijalle voivat odotukset ja realismi iskeä takaisin, kun turvapaikkaa ei myönnetä, päätöstä joutuu odottamaan ja turvapaikan saavillakin työllistyminen voi olla vaikeaa. Työn mahdollistaminen pikaisesti on kaikille osapuolille järkevää.
3) Lapset kouluun ja opiskelijat oppimaan
Pienemmillä kunnilla ainakin tullee olemaan haasteellista järjestää opetusta uusilla kielillä. Lasten kokemukset lähtöolosuhteista ja matkasta voivat olla rajuja ja koulu voi tuoda turvallisuutta rauhoittuneeseen tilanteeseen, mitä todellakin toivon jokaisen lapsen saavan Suomessa täällä olemisen ajaksi! Monet toisen sukupolven maahanmuuttajat ovat myös jo viemässä Suomea eteenpäin.
4) Valtioiden ja Euroopan tulee voida taata paremmat yhteiset säännöt ja ehdottomasti tehostaa myös tiedonvaihtoa koskien ihmiskauppiaita ja turvapaikanhakijoiden joukossa olevia rikollisepäilyjä.
Komission ehdotuksia toimenpiteistä väliaikaisen siirtomekanismin lisäksi ovat muun muassa kaikkia jäsenvaltioita koskevan pysyvän siirtomekanismin luominen, yhteinen eurooppalainen luettelo turvallisista alkuperämaista sekä palauttamispolitiikan tehostaminen. Parlamentti on tukenut näitä päätöslauselmassaan sekä kehottanut komissiota uudistamaan Dublin-asetusta, mikä tehtäneen lähiaikoina.
Kun seurauksia hoidetaan, täytyy muistaa myös syyt. Euroopan etelä- ja kaakkoisnaapurissa on valtavia ongelmia useassa maassa. Hienosti tätä voi kutsua pakolaiskriisin ulkoiseksi ulottuvuudeksi. Rahoitus on viimeisten tietojen mukaan vähissä muutenkin vaikeiden alueiden apuohjelmilta niin ruoka-avusta kuin pakolaisleirien ylläpidosta. Suomenkin hallitus esitti 200 miljoonan eli lähes neljänneksen leikkausta kehitysyhteistyövaroista. Samoin EU:n omassa budjetissa on pohjaesityksenä ollut juustohöyläleikkaus virastoille, myös rajavalvontavirastolle.
Minne näitä rahoja tarvittaisiin? Rahoitusta tarvitaan sinne Syyrian ja Irakin lähialueille, jonne ihmiset ovat paenneet. On inhimillistä haluta asua rauhassa, saada ruokaa ja saada lapset kouluun. Hätäpaikoista katsottuna pohjoiseen tulemiseen on halukkuutta, sillä täällä on parempi elää. Apua kuitenkin tarvitaan myös lähialueille ja kriisin ratkaisemiseksi. Syyrian rajalla työssä ollut henkilö kertoi minulle, että he jo keväällä ovat huomanneet ruoka-avun ja pakolaisleirien ylläpidon kriisiytyneen budjetin riittämättömyyden vuoksi. Emme voi olla Euroopassa täysin yllättyneitä tulijoista.
Kirjoitus on julkaistu myös Miapetran IL-blogissa.
