Oikeistopopulistit ovat uhka naisten ja tyttöjen oikeuksille

Viime vuosisataa voisi kutsua maailman historian ensimmäiseksi sukupuolten tasa-arvon vuosisadaksi. Naisen oikeudet tehdä työtä, liikkua vapaasti, äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa, sekä päättää omasta kehostaan saivat laajan poliittisen hyväksynnän.

Suomi ja Eurooppa purkivat sukupuolittunutta lainsäädäntöä etunenässä. Samalla myös asenteet muuttuivat. Uusien sukupolvien tytöt syntyivät maailmaan, jossa sukupuoli ei enää sanellut paikkaa yhteiskunnassa. Täydellistä tasa-arvoa ei suinkaan ole saavutettu. Esimerkiksi työelämän eriytyminen, hoivavastuun keskittyminen naisille ja sukupuolittunut väkivalta ovat säilyneet merkittävinä tasa-arvo-ongelmina – mutta silti ne on tunnistettu ongelmiksi, jotka politiikan pitää ratkaista.

Olemme pitkään tuudittautuneet siihen, että positiivinen tasa-arvokehitys jatkuu ja naisten asema yhteiskunnassa alati vahvistuu. Kulunut vuosikymmen on kuitenkin osoittanut, ettei rikkumaton kehitysusko ole täysin perusteltua.

Valitettavasti Soini ei ole Euroopan mittakaavassa yksittäistapaus.

Timo Soini on pitkään tiedetty aborttioikeuden vastustajaksi. Hän ei kunnostautunut naisten oikeuksien puolustajana myöskään Euroopan parlamentissa. On kuitenkin ennenkuulumatonta, että hän voi Suomen ulkoministerinä toistuvasti kyseenalaistaa naisten itsemääräämisoikeuden – ja vieläpä ilman, että muut hallituspuolueet edes pistäisivät stopin Suomen ulkopoliittisen linjan hämärtämiselle.

Valitettavasti Soini ei ole Euroopan mittakaavassa yksittäistapaus. Naisvihamielisten mielipiteiden normalisoitumisesta on muodostumassa vaarallinen trendi. Kyse ei ole pelkästä retoriikasta, sanoista seuraa myös tekoja. Aborttioikeuden kumoamista on esitetty ainakin Puolassa, Liettuassa ja Slovakiassa.

Kansalaisyhteiskunnan vastustus on tähän asti torpannut esitykset. Puolassakaan ei hyväksytty abortin täyskieltoa, joskin jo ennestään tiukkaa aborttilakia ollaan kiristämässä. Lisäksi ruotsidemokraatit halusivat asettaa naiset takaisin perheverotuksen piiriin, kuten oli 1970-luvulla.

Ei ole sattumaa, että naisten oikeuksien kyseenalaistaminen osuu ajallisesti yhteen tiettyjen puolueiden valtaanpääsyn kanssa. Äärikonservatiiviset sukupuolikäsitykset kulkevat käsi kädessä oikeistopopulistisen ideologian kanssa.

Esimerkiksi oikeusvaltion nakertamisessa ja muukalaisvastaisuudessa kunnostautunut Unkarin pääministeri Viktor Orbán on käyttänyt puheenvuoroja ”naisten velvollisuudesta kantaa vastuu Unkarin väestökehityksestä”. Hänen Fidesz-puolueensa on halunnut myös lopettaa yliopistoista kriittisesti sukupuolittuneisiin rakenteisiin suhtautuvan naistutkimuksen.

Naisten ja tyttöjen oikeudet ovat ihmisoikeuksia.

Naiskysymys ei ole vain naisten kysymys. Tasa-arvo edistää yhteiskuntarauhaa ja naisten osallistuminen työmarkkinoille ja julkiseen keskusteluun on valtava resurssi – itse asiassa puolet kaikista käytettävissä olevista inhimillisistä resursseistamme. Ennen kaikkea jokaisen itsemääräämisoikeuden tunnustaminen on avain reiluun yhteiskuntaan, jossa kukaan ei ole alistettu ja jossa jokainen voi luoda itselleen haluamansa tulevaisuuden.

Naisten ja tyttöjen oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Niitä pitäisi jaksaa puolustaa väsymättömästi eivätkä ne saisi koskaan jäädä poliittisen opportunismin jalkoihin.

Miapetra Kumpula-Natri, europarlamentaarikko (sd.)
Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 10.10.2018

Kuvankaappaus Aamulehden verkkolehdestä.