Kuhinaa parlamentissa

Tällä viikolla kuhinaa on kahdessa asiassa. Komission puheenjohtajaehdokas Juncker kiertää eri ryhmissä kuultavana. Valiokunnissa poliittiset ryhmät valitsevat neuvottelijansa, ryhmien koordinaattorit. Viime viikolla parlamentissa jakauduttiin valiokuntiin. Saimme suomalaismepit kehuja tärkeiden valiokuntien jäsenyyksistä...

Eräänlainen loppu, uuden alku

Tällä viikolla koitti kohdallani haikea hetki. Jätin eduskunnan taakseni ja suuntasin kohti Brysselin lentoa. Haikeudesta huolimatta tuntuu vahvasti, että tuli tehtyä oikea ratkaisu. Olen innoissani uudesta työstä. Vaikutusmahdollisuudet vaikuttavat lupaavilta. Verkostoituminenkin on jo alkanut, paitsi uusien meppikollegoiden kanssa, myös monien muiden.

Kuka vastustaa tulevaisuuteen satsaamista?

Suomen on pikaisesti saatava hyvän kierre aikaan. Olen samaa mieltä uuden hallituksen kokoajan Alexander Stubbin kanssa siitä, että marisemalla ei luoda kasvua ja työtä. Toivon häneltä kokonaisuuksien ymmärtämistä. Koulutus ja nuoriin satsaaminen on kasvun ja työllisyydenkin keskiössä. Tuntuu todella pikkukinailulta jaaritella 17-vuotiaiden oppivelvollisuudesta. Hintalapuksi on sovittu 15 miljoonaa euroa. Kestävyysvaje tuleville vuosille on edelleen miljardeissa.

Kehityspolitiikasta ja veroparatiiseista

Haluan onnitella kehityspoliittista toimikuntaa ja sen puheenjohtajaa, ed. Jouko Jääskeläistä erittäin ajankohtaisesta ja suosituksissaan hyvin osuvasta raportista. Kehityspolitiikassa korostuu eri politiikkasektorien johdonmukaisuuden tarve. Tämän kokee varsin konkreettisesti suuren valiokunnan työssä. Perustuslain mukaan suuri valiokunta on se eduskunnan elin, joka vastaa EU:n kehityspolitiikasta, kuten myös kauppapolitiikasta ja lisäksi lukuisista politiikkasektoreista, joilla on suoraa vaikutusta kehityspolitiikkaan. Suuri valiokunta tukeutuu näissä asioissa ulkoasiainvaliokunnassa sekä muissa sektorivaliokunnissa tapahtuvaan valmisteluun.

Kiitos ja haikeus

Ehdin olla Mannerheimintien kuuluisassa graniittilinnassa töissä kuukautta vaille 14 vuotta. Se on aika pitkä aika pari viikkoa sitten 42 vuotta täyttäneelle. Kansanedustajuuteni kesti 11 v 3 kk. Sitä ennen työskentelin eduskuntatalossa pääministerin eduskuntasihteerinä vuosina 2000-2003. Ja nyt – kiitos 40571 äänestäjän – ryhdyn heinäkuun alusta töihin meppinä eli Euroopan parlamentin jäsenenä.

Kiitos – tack 40571 kertaa!

Huikea olo. Tapasin teistä äänestäneistä vain muutaman tuhannen, ollaan eri keinoin yhteydessä! Näin moni näki, että ihan uutta Eurooppaa tarvitaan ja kaiken vastustamisella voittaa vähän. Joukkuehenki piti loppuun saakka, Yes...

Haluan tietää mitä syön

Parhaillaan käynnissä olevat EU-USA –vapaakauppaneuvottelut ovat nostaneet keskusteluun myös ruokaturvaan liittyviä pelkoja. EU-standardeja ei tule alentaa. Meillä tulee tulevaisuudessakin olla oikeus määrittää omalla alueellamme tarpeellinen ja riittävä sääntely, myös elintarviketeollisuuteen liittyvissä seikoissa. Ruokaturvallisuudesta ja eläinten hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta.

Euroopan on oltava työntekijän asialla

EU:ssa on 37 000 oikeudellista päätöstä tai ratkaisua. Lisäksi kansalaisten ja yritysten toimintaa ohjaa 52 000 kansainvälistä standardia. Työelämää säännellään 70 direktiivillä. Minusta se on aika vähän. On hyvä, että jokaisella eurooppalaisella on neljän viikon lomaoikeus. On hyvä, että raskaana olevien tulevien äitien ei tarvitse työskennellä röntgenlaitteiden parissa puolta vuotta ennen laskettua aikaa. En luettele loppuja 68 työntekijöitä koskettavaa säädöstä.