Julkaistu Megassa 29.5.2012.
Demokratia on meistä monelle itsestäänselvyys, niin selvä, että liian monella on fiilis ”emmä jaksanut äänestää”. Usein unohtuu että se vaatii jokapäiväisiä toimia toteutuakseen. Demokratiastakin on eri muotoja. Yhdenvertaisuus lain edessä, oikeusturva sekä kansalais- ja ihmisoikeudet liittyvät monilla olennaisesti kansanvallan käsitteeseen, vaikka vaalit ehkä tulevatkin ensimmäisenä mieleen.
Töitä siis riittää. Usein kuulee myös sanottavan että demokratia on kriisissä. Kun asiaa hieman tarkemmin tutkii, huomaa, että puhe demokratian kriisistä on jatkunut vähintäänkin koko 1900-luvun, jos ei pidempään. On totta, että demokratia ei ole nopeimpia päätöksentekomekanismeja. On totta, että esimerkiksi Kiinassa päätökset tehdään usein varsin nopeasti ilman länsimaista demokratiaa. Businessmiehiä monesti ihastuttaa valtiot, joissa politiikka ja kansanvalta eivät liikaa häiritse yritysten toimintaa.
Demokraattisessa päätöksenteossa keskustelun kautta ymmärrys kokonaisuudests ja näkökohdista syvenee päätöksenteon perustaksi. Tämä taas edistää tasapainoisen yhteiskunnan rakentumista. Populismi on usein haitallista talousongelmien selättämiselle. Meillä täällä Euroopassakin on ollut tästä monia esimerkkejä. Mutta jos demokratiaa torutaan tästä syystä, haukutaan silloin väärää puuta. […]
Täytin juuri 40 vuotta. Minusta tuntuu että vietin kolmekymppisiäni vasta ihan vähän aika sitten. On pysäyttävää huomata, että syntyessäni sodasta Suomessa oli kulunut kolmisen kymmentä vuotta. Siinä välissä on saavutettu paljon suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi, ja niin on sen jälkeenkin. ”Itsestäänselvyyksiä” arvostaa eri lailla, kun saa perspektiiviä asioihin.
Yksi demokratian ilmentymä, SDP:n puoluekokous, oli viikonloppuna. Viidessä sadassa puoluekokousedustajassa oli paljon nuoria, ja heitä saatiin myös puheenjohtajistoon. Tämä on hienoa, muttei mikään itsetarkoitus. Ikähän on kuitenkin vain numero paperilla. Mutta demokratia voisi joutua kriisiin, ellei olisi tekijöitä tulevaisuuteen.
Kokous osoitti taas, että joukossa on voimaa, varsinkin kun kaikkien ääni kuuluu ja näkyy.
En tiedä esimerkiksi liigajoukkueita, niiden kokoonpanoja, vahvuuksia ja heikkouksia. Ovatko puolueet ja niiden väliset erot selkeitä ihmisille? Niiden kauttahan tätäkin Suomen valtio -nimistä laivaa ohjataan. Miksi politiikka edes kiinnostaisi? Parhaimmillaan se tarjoaa huikeita onnistumisen hetkiä, ja no, huonoimmillaan synkeitä pettymyksiä. Ei niin kaukana intohimoisen urheilijan tai urheilun seuraajan kokemuksista.
Meistä jokaisella on mahdollisuus, oikeus ja melkeinpä velvollisuuskin osallistua keskusteluihin tuoden oman kantamme kuuluville. Debatista syntyy enemmän kuin on usein edeltä uskaltanut toivoakaan.
“Democracy is the worst form of government … except for all the others” totesi Winston Churchill toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Demokratia on paras huonoista vaihtoehdoista.
Ainakin oman kunnan ja naapuruston ja arjen asioista jokaisella on mielipide. Niistä pääsee kunnolla debatoimaan nyt, kun on kunnallisvaalit syksyllä. Hyvään demokratiaan kuuluu asioista keskustelu, niitä soisi syntyvän vaalien alla.
