Kunnallisvaaleissa äänestetään kotikunnan asioista. Myös he, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, voivat äänestää kotikunnassaan Suomessa. Meillä on Suomessa noin 137 000 äänioikeutettua ulkomaalaista. Viimeksi heistä vain viidennes äänesti. […]
Kuntavaaleissa kansalaisuudella ei ole väliä, sillä keskiössä on kuntalaisuus eli asuinpaikka. Paikallinen identiteetti voi ajaa kansallisuudenkin ohi. Miksi kunnissamme asuvien maahanmuuttajien äänestysaktiivisuus on niin matalaa? Onko niin, että monet maahanmuuttajat eivät koe olevansa kotoutuneita kuntalaisia, jotka ovat osallisia kunnallisessa päätöksenteossa? Ehkä osalla ei ole vajavaisen kielitaidon vuoksi tietoa paikallisasioista ja vaikuttamisoikeudesta? Kuinka moni maamme ulkomaalaisistamme ylipäätään tietää, että heillä on äänioikeus vaikka he eivät suomalaisia olisikaan?
Kuntavaalien äänioikeus on suomalaisten lisäksi kaikilla EU:n, Islannin ja Norjan kansalaisilla, jotka ovat rekisteröityneet asianomaisen kunnan asukkaaksi 51. päivää ennen vaalipäivää. Myös muut ulkomaalaiset ovat äänioikeutettuja, jos heillä on ollut kotikunta Suomessa vähintään kahden vuoden ajan ja he täyttävät äänioikeuden edellyttämät kriteerit. Esimerkiksi tämän lehden levikkialueella puhtaan noin 80 kieltä. Pohjanmaan liiton alueella ruotsinkielisten osuus on 50,8 %, suomenkielisten 45,2 % ja muunkielisten 4 %. Jo yksin Vaasassa on lähes neljä tuhatta muunkielistä ja kansainvälisessä Wärtsilässä on yli 40 kansallisuutta töissä.
Voisin pohtia myös alhaista äänestysaktiivisuutta nuorten keskuudessa tai miksi ylipäätään yli viidennes suomalaisistakaan ei äänestä. Nuorten kohdalla sävähdytti eräs tutkimus, joka kertoi nuorten olevan enemmän kiinnostuneita ”maailman parantamisesta” kuin oman kunnan asioista. Ihanaa, nuorten tuleekin tähdätä kauas ja unohtaa byrokraattiset rajat ihmisten välillä. Mutta ei maailman parantaminen ja kunnan parantaminen ole vastakkaisia.
Eurooppa koostuu päätöksentekotasojen verkosta. Moneen asiaan on mahdotonta puuttua vain yhdellä tasolla. Tämän takia asioita on edistettävä samanaikaisesti paikallisesti, valtakunnallisesti ja ylikansallisesti. SDP totesi viime viikolla, että se haluaa veroparatiisiyritykset pois kunnista. Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka epäkohtiin pitää tarttua ennakkoluulottomasti kaikilla tasoilla. Nyt kun asiasta puhutaan, komissaari Rehnkin otti veroparatiisiongelman esille. Tätä asiaa ei ratkaista yksin kunnissa, mutta kuntien hankintapolitiikan vaikutusta ei ole myöskään syytä ylenkatsoa. Poliittinen tahtotila synnyttää toimia.
Kysymys identiteeteistä ja nimenomaan paikallisidentiteeteistä on esillä myös kuntauudistuksessa. Ympäri Suomea parhaillaan pohdittavat kuntaliitossuunnitelmat ovat herättäneet keskustelua tai nostaneet jopa liitosvastarintaa, joka johtuu ainakin osin paikallisidentiteetin menettämisen pelosta. Isojen kaupunkien sisällä on usein alueellisia identiteettejä eikä tällä ole monesti juuri mitään tekemistä hallinnollisten rajojen kanssa. Ihmisillä on useita rinnakkaisia identiteettejä. Itse koen olevani samanaikaisesti vaasalainen, pohjanmaalainen, suomalainen ja eurooppalainen. Mahdollisten liitosten koittaessa paikallisidentiteettiä ei tulisi eikä tarvitse menettää!
EU-kansalaisilla on oikeus olla ehdokkaana ja äänestää sekä kunnallisissa vaaleissa että Euroopan parlamentin vaaleissa asuinmaassaan. Näin paikallinen ja eurooppalainen identiteetti lyövät kättä, kansallisen identiteetin jäädessä hetkeksi taustalle. Kuntavaaleissa on kyse perusarjen asioista: siitä miten päiväkodit ja koulut toimivat ja minkälaista kaavoitusta tehdään. Vaalien tulos vaikuttaa jokaisen kuntalaisen elämään, kansalaisuudesta ja identiteetistä riippumatta. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että paikallisen tason poliittiseen päätöksentekoon osallistuvat kaikki kunnan asukkaat. Käytä siis ääntäsi! Päätökset koskevat joka tapauksessa sinua.
Julkaistu Megassa 10.10.2012.
