Vanhuspalvelulaki annettiin eduskunnalle keskiviikkona. Nyt säädetään ensimmäistä kertaa Suomen historiassa laki, joka turvaa vanhusten oikeudet hyvään hoitoon ja arvokkaaseen kohteluun. Henkilökohtainen kartoitus auttaa arvokasta ikääntymistä. Kyllä ihminen on ja tahtoo, vaikka ikää tulee! Vastuuhenkilö on avittamassa palvelutarvearvion jälkeen oikeiden palvelujen pariin.
Laissa todetaan että kiireelliseen hoitoon pitää päästä välittömästi ja kiireettömien palveluiden piiriin viivytyksettä mutta vähintään kolmen kuukauden sisällä. Myös henkilöstön alimitoitukselle asetetaan nollatoleranssi. Laissa painotetaan kotihoitoa. Pitkäaikainen laitoshoito on vaihtoehto vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai se on muuten iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta perusteltua.
Laki on merkittävä ja historiallinen edistysaskel. Samanaikaisesti kuntatasolla olemme vaikeiden päätösten edessä kun yritämme sovittaa lain vaatimuksia käytäntöön. Kotihoitoa tulee painottaa, mutta aina se ei ole realistinen vaihtoehto eikä vanhuksen itsensäkään toiveissa. Laitospaikkoja tarvitaan.
Vaasalaiset saivat lukea tästä lehdestä että Vaasan kaupunginsairaalasta valmistellaan lakkautettavaksi sata laitospaikkaa taloussyistä ja vieläpä tiukalla aikataululla. Ensi vuonna valmistuva Sorsantien palvelu- ja senioritalo ei tuo helpotusta tilanteeseen sillä sinnekin on jo jonossa 50 henkilöä, ja Sorsantie on suunnattu ennen kaikkea muistihäiriöisille. Taustana vaikeille ratkaisuille on se, että Vaasassa koti- ja laitoshoidolle koitetaan kohdentaa 2,5 miljoonan euron säästöt ja kokonaisuudessaan sosiaali- ja terveystoimelta vaaditaan 4,4 miljoonan euron säästöjä. Nämä uutiset ovat ymmärrettävästi aiheuttaneet paljon huolta ja hämmennystä – myös meissä valtuutetuissa.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen vaativassa taloudellisessa tilanteessa on yksi juuri alkaneen valtuustokauden tärkeimpiä haasteita. Uudella valtuustolla on joulukuun alussa talousseminaari ennen valtuuston joulukuun budjettikokousta. Minusta sosiaali- ja terveyspalvelut ja vanhustenhoidon kysymykset ovat niin keskeisiä, että ehdotan pidettäväksi niiden osalta myös oman valtuustoseminaarin, vaikkapa talousseminaarin alla. Siinä saisimme tiedon myös laitospaikkojen lakkauttamissuunnitelmasta ja tarvittavista uusista palveluista, ja samalla voisimme pohtia kuinka huomioimme vanhuspalvelulain vaatimukset sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa päätöksissämme. Asia on yli puoluerajojen tärkeä ja tarvitsemme laajaa ja avointa keskustelua palveluiden järjestämisen reunaehdoista ja vähimmäisvaatimuksista.
Meidän on kannettava vastuuta heistä jotka ovat kantaneet vastuuta meistä. En suostu ajattelumalliin, että nyt olisi että kyse ”heistä”. Vanhukset ovat osa meitä. Kyse on myös meidän nyt työiässä olevien tulevaisuudesta. Ikä ja palvelutarve koskettavat jokaista – jossain vaiheessa.
Julkaistu Pohjalaisessa 18.11.2012.
