Euroopan pohjoisessa kolkassa ollaan onnellisia. Eurobarometrin mukaan suomalaisista 94 prosenttia on tyytyväisiä elämäänsä. Ohitsemme kiilaavat vain Ruotsi, Tanska ja Islanti. Kuinka luku saadaan pysymään noin korkealla tasolla? Samoja lukuja on luettava eri elämänaloilta, kilpailukykyä ja kokonaishyvinvointia myöten. Jopa 142 maan aineiston perusteella saamme 7. parhaan maan statuksen Legatumin useita mittareita kokoavalla hyvinvointi- ja vaurausindeksillä (www.prosperity.com).
Työ ja sen tuoma vauraus on oleellinen osa tätä yhtälöä. On huolestuttavaa, että teollisuuden työpaikat ovat viime vuosina vähentyneet Suomessa merkittävästi. Avainkysymys onkin se miten vientivetoisen teollisuuden työpaikat saadaan pysymään Suomessa. Muuten olemme tulevaisuudessa kovan paikan edessä: joudumme ajamaan julkisen sektorin palveluja alas, jos emme pysty rahoittamaan niitä yksityisen sektorin verotuloilla. Julkinen sektori tuottaa vastaavasti monia kilpailukyvylle ja osaamisperustaiselle vauraudelle sekä tietenkin elämän laadulle elintärkeitä tekijöitä.
Toisaalta sekään ei riitä että teollisuuden työpaikat saadaan pysymään Suomessa. Kuten työntekijöiden, myös yritysten tulee kantaa yhteiskuntavastuuta ja maksaa veronsa Suomeen. Jotkin maat ovat lähteneet innokkaasti mukaan verokilpailuun. Vaarana on että näin juostaan kilpaa pohjalle. Yritykset harrastavat verosuunnittelua kiivaasti. Monilta hallituksilta unohtuu ison kuvan hahmottaminen. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaankin entistä enemmän, jotta veroparatiisien toimintamahdollisuuksia heikennettäisiin. EU-tason yhteistyöstä on hyvä lähteä liikkeelle. Ei ole yhdenkään eurooppalaisen yhteiskunnan edun mukaista että veroja ei makseta minnekään.
Yritysten sijoittautuminen tiettyyn maahan ei riipu ainoastaan verotuksesta. Logistinen sijainti, osaavat työntekijät, tasapainoinen yhteiskunta, vakaa valuutta… Näillä kaikilla on merkitystä. Fund for Peacen tutkimuksen mukaan Suomen vakaus on maailman maista kestävimmällä pohjalla. Huomioon otettiin demograafiset paineet, pakolaisongelma, tulonjako, tulotaso, aivovuoto, korruptio, julkiset palvelut, ihmisoikeudet, turvallisuus ja luottoluokitus. World Economic Forumin mukaan Suomi on tällä hetkellä maailman kolmanneksi kilpailukykyisin maa. Suomea pidetään myös dynaamisena maana, kun huomioon otetaan yritysympäristö, talous ja kasvu, tiede ja teknologia, työvoiman laatu sekä rahoitusolosuhteet. Tässä vertailussa Suomi on toisena heti Singaporen jälkeen.
Suomen tilanne ei siis missään nimessä ole surkea, olemme onnistuneet monella sektorilla. Emme voi kuitenkaan olettaa auringon paisteen jatkuvan aina vaan. Joustavuutta, kohtuullisuutta ja halua yhteisen menestyvän yhteiskunnan rakentamiseen vaaditaan kaikilta, niin työnantaja- kuin työntekijäpuoleltakin.
Meillä ei ole varaa jähmettyä. Nyt jos koskaan on aika katsoa kauas tulevaisuuteen ja toimia vastuuta tulevaisuudesta kantaen. Sen mitä oppositio yksittäisasioista näpäyttää – kansakunta menestyksellään kiittää. Muutamista kansainvälisistä vertailuista nähdään, että Suomella on kaikki tulevaisuudenkin rakentamisen avaimet käsissään. Voimme vain itse pelata korttimme väärin.
Minä uskon, että esimerkiksi eristäytymisen politiikka ei meitä eteenpäin tässä ajassa kanna. Kuten pj Urpilainen puoluevaltuustossa siteerasi: vanhoilla tuulilla ei uusilla merillä pärjää. Toteaisin samaan henkeen vähemmän runollisesti: ei ole Vennamon opeista avuksi eurokriisiin ja globalisaation muuttamaan toimintaympäristöön. Kansallinen fokus on väärässä kohdassa, jos suurin huoli on vaikkapa Kreikalle annettavien korkoalennusten sihtaamisessa. Vienti, teollisuus, uudet innovaatiot ja kaupankäyntimme sekä oikea tulevaisuuteen katsova luotettava taloudenpito ratkaisevat Suomen sijoitukset tulevina vuosina.
Julkaistu Demokraatissa 27.11.2012.
