Pohjalaisen pääkirjoitustoimittaja Matti Peltokangas kirjoitti kolumnissaan (19.1.) sotesta eli palvelurakenneuudistuksesta (sosiaali- ja terveyspalvelut). Kovin yksioikoisen kuvan laajasta uudistuksesta sisältänyt kirjoitus alkoi haukkumalla ministeri Guzenina-Richardssonia. Kirjoituksessa oli lisäksi useita kohtia, jotka vaativat oikaisua ja tarkennusta.
Toisin kuin Peltokangas kirjoittaa, sote-uudistus ei määrittele kuntauudistusta vaan päinvastoin. Palvelurakenneuudistusta tehdään osana kuntauudista, joka taasen on ministeri Virkkusen vastuulla. Kuntauudistuksen tahmeus luonnollisesti vaikeuttaa sote-uudistuksen lopullisten linjausten luomista. Kunnanhallituksille on marraskuussa lähetetty lausuntopyynnöt kuntauudistuksessa, liitteenä myös sote-linjaukset. Sote-uudistus on myös aikataulussaan, sillä uudistusten on tarkoitus tulla voimaan 2015.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on toiminut uudistuksesta vastaavana ministerinä peräänantamattomasti eikä ole luovuttanut sote-uudistuksen eteenpäin viemisestä, vaikka moneen eri suuntaan vieviä kommentteja lauotaan. Peruspalveluministeri kuuntelee sote-uudistuksen valmistelussa laajaa asiantuntijaryhmää, joka luovutti loppuraporttinsa juuri vuoden alussa. Suuressa 30 hengen asiantuntijaryhmässä vallitsi uudistuksen etenemistavasta laaja yksimielisyys, vaikka erilaisia ratkaisuehdotuksia jätettiiin loppuraporttiin.
Peltokankaankin mukaan uudistuksen alkuperäinen tavoite oli hyvä. Muodostetaan vahvat ja elinvoimaiset peruskunnat. Vahvoina ne voisivat huolehtia perusterveydenhuollosta sekä aika suuresta osasta nykyistä erikoissairaanhoitoa. Siellä missä väestöltään riittävän suuria peruskuntia ei voida muodostaa, kunnat hakeutuisivat sote-yhteistyöhön keskenään tai suurten kanssa. Ihan sama tavoite on edelleen voimassa! Ehkei demariministerin parjaamiskolumnissa haluttu myöntää, että Peltokankaan ja demareiden näkemys onkin täysin yhtenevä!
Tavoitteen saavuttamiseksi peruspalveluministeri on asettanut vaikuttavan joukon selvityshenkilöitä räätälöimään alueellisia ratkaisuja, joilla saadaan aikaiseksi toimivat peruspalvelut niin sosiaali- kuin terveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa. Nyt nimetyt alueelliset selvitysmiehet tekevät tarkemman työn alueellisten näkökulmien mm. etäisyyksien ja olemassa olevien rakenteiden pohjalta, sillä yksisilmäinen luku 20000 tai 100000 tai 250000 ei voi olla koko totuus. Omalla seudullamme näen oleellisimpana, että sairaalatoimintaa on joka maakunnassa ja terveyskeskusten toimintaa kehitetään rajusti. Vaasan sairaanhoitopiiriä ja aluettamme Guzenina-Richardsson on kuullut jo toiveissamme. Kun alueelta yksimielisesti toivottiin erikoissairaanhoitomme siirtoa Turun ERVA alueeseen, saimme toiveemme mukaisen päätöksen ministeriltä!
Peltokangas kirjoitti, että jos kuntauudistus ja sote leviävät käsiin lopullisesti, sillä olisi hankalia seurauksia. Jaan hänen huolensa siitä, että ”kun palvelut eivät ole tasa-arvoisia, kansalaiset hakevat yhä enemmän palveluitaan yksityiseltä puolelta. Se kurjistaisi entisestään julkisia palveluja”. Luulenpa lukijoiden tässä luottavan juuri demareihin julkisten palvelujen turvaajana! Kansalaisten näkökulmasta tärkeintä on palveluiden turvaaminen ja niiden laadun vahvistaminen pitkälle tulevaisuuteen. Se on myös elintärkeän uudistuksen kulmakivi.
