Suomi kaipaa työpaikkoja. Tekijöitä ja osaamista olisi – töitä ei. Tämä on erityisesti teollisuudessa totta, meiltä on kadonnut 100 000 teollista työpaikkaa. Suomalaisen työllisyyden suurin huoli on näiden työpaikkojen katoaminen. Suurin, sillä ilman valmistavaa teollisuutta ei tuotekehittelykään meillä menesty. Ilman vientiä ei julkisenkaan alan työpaikkoja ole. Suomi ja laajemminkin Eurooppa tarvitsee teollisuuspoliittista otetta!
Valtion omistajapolitiikka on kuuma peruna aina kun se on esillä. Jaan vahvasti tuntemuksen, että valtion omistus on kansakunnan omaisuutta. Omistamisen on oltava taloudellisesti Suomelle hyödyksi, joko suorina tuottoina tai muilla perusteilla. Ohjaavana ajatuksena pitäisi olla aktiivinen omistajapolitiikka. Se ei tarkoita vain myymistä vaan tarpeen tullen myös ostamista. Kaivosalalla nähtiin pääomatarvetta ja tulevaisuuden kasvupotentiaalia, ja valtio on mennyt omistajana mukaan.
Tulisiko valtion lähteä omistajaksi telakka-alalle, on aina avoin vaihtoehto. On erotettava kaksi asiaa: valtion omistus ylipäätään telakkateollisuudessa ja toisaalta vaikeuksissa olevan yhtiön pelastaminen. STX on eteläkorealainen konserni, jonka halukkuus investoida Suomeen tytäryhtiöön on ollut ilmeisesti liian vähäinen. Entinen pääministeri Vanhanen (kesk.) muisteli esillä olleen Suomen valtio-omistajuuden Ranskan kanssa. Silloinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) istuu nyt talousvaliokunnan puheenjohtajana.
Olen tuon valiokunnan vanhin jäsen, en toki iältäni mutta valiokuntavuosia on jo yhdeksän. Niistä kahdeksan Pekkarinen oli elinkeinoministerinä. Nyt hän ajatteli omistusmahdollisuutta.
Minun mielestäni ei voida kategorisesti sanoa elinkeinoministerin tavoin, ettei nyt, koska ei vuosikymmeniin ole menty valtio-omistuksella mihinkään mukaan. On menty, eikä valtio-omistajuus ole ideologinen paha. Tarkemmin pitäisi rajata, ettei alan työpaikkoja pelasteta vain yhden yhtiön kautta.
SDP haluaa käyttää valtion omistusta strategisena mahdollisuutena silloin, kun siitä olisi todellista työllistävää ja taloudellisesti kestävää apua. Puheenjohtaja Urpilainen totesi puoluehallituksen yhteydessä: ”Periaatteellisesti valtio voi olla mukana omistajana meriteollisuudessa, mutta STX:n osalta se olisi huonosti menestyvän yrityksen pelastamista.”
Suomessa on telakkateollisuuden huippuosaamista. Suomen telakoilla on valmistettu monta maailman huippuristeilijöistä. Kärjessä pysyminen vaatii myös yhtiöltä osaamista. Ympäri maailmaa juuri varustamotoiminnasta on tullut muista aloista poikkeavaa toimintaa, jossa reilut säännöt eivät enää päde. Ylikapasiteetti maailmalla on johtanut mitä kummallisimpiin järjestelyihin.
Suomen on katsottava tulevaisuuteen! Vaasan kannalta kiitin elinkeinoministeri Vapaavuorta siitä, että meriteollisuuden tulevaisuutta ja kilpailukykyä pikaisesti kartoittavat työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin Ole Johansson. Wärtsilän moottoreiden kysyntä on meille lähes yhtä tärkeää kuin telakoiden työt alempana rannikolla. Tärkeimmät työllistäjät meriteollisuuden alalla ovat systeemi- ja laitetoimittajat ja niistä kärkiyrityksiä ovat Wärtsilä ja ABB.
Jos joulun alla olisi ollut laillisia tukimuotoja, jolla rahoituksen olisi voinut Suomen telakkayhtiölle järjestää, hallitus olisi sen tehnyt. Mitä ilmeisimmin Ranskan telakalla ei vastaavaa rahoitustarvetta ollut. Ranskan valtion mahdolliset tuet hallitus selvittää vielä komission kautta. Juttu jatkuu vielä Perussuomalaisten välikysymyksellä.
Odotan teollisuuspolitiikan vakavasti ottamista joka tasolla, EU:ssa, Suomen johdossa ja meillä paikallisestikin. Niillä eväillä rakennetaan hyvinvointia, sote-uudistusta ja koulutusta.
Julkaistu Pohjalaisessa 13.1.2013.
