Yhtenä arkiaamuna lapsia pukiessani tyttäreni kysyi: miksi äiti et ikinä käytä tavallisia vaatteita? Taas oli puku päällä ja kiire jo aikamoinen. No ymmärsi tylsän pukukoodin, kun muisteli käyntiään äidin töissä eduskunnassa, joka hänen silmissään näytti linnalta. Lapset ovat kommenteissaan säälimättömiä. Rehellinen palaute heiltä ole kovinkaan kiitollista niinä päivinä, kun hakee heitä päiväkodista vasta, kun kaikki muut lapset on jo haettu. Työn ja perheen yhteensovittaminen vaatii paljon voimia, pohdintaa, työn ja työaikojen suunnittelua ja joustavia ratkaisuja. Perheen sisäinen työnjako ja ulkopuolinen apu ovat onnellisen arjen avaimia.
Vaalikausi on puolessa välissä. Seurasin kollegani Maarit Feldt-Rannan facebook-päivityksen ideaa, tein itselleni puolivälitarkastelun ja totesin: jatkan samaan malliin. Teen työtä innolla ja peräänantamattomasti, varaan kuitenkin aikaa myös olla äitinä. Hallituksen puoliväliriihessä linjataan vaalikauden toisen puolikkaan talousasiat. Valitettavasti taloustilanne junnaa lähellä nollakasvua. Hallitusohjelmaan kirjatuista tavoitteista ja hankkeista 80 % on kuitenkin hyvässä vauhdissa tai toteutunut.
Hallitusohjelmaan kirjattiin myös tavoite perheen ja työelämän yhdistämisen tukemisesta. Yksi tähän pyrkivistä hankkeista on suotuisassa myötätuulessa. Viime viikon puoliväli-istunnossa päätettiin toteuttaa joustava hoitoraha ja päivähoitomaksujen porrastus. Kiitos peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille (sd) tämän asian valmistelusta ja hoitamisesta. Nyt käytössä oleva työssä tai kotona, ”joko-tai -malli” ei mahdollista kovinkaan hyvin perheiden joustavia ratkaisuja eikä toisaalta myöskään työelämän tarpeita.
Kotihoidontuen rinnalle tehdään nyt uusi, osa-aikatyöhön kannustava joustavaa hoitoraha. Joustava hoitoraha porrastetaan viikoittaisen työajan mukaan ja sitä voitaisiin maksaa heti osa-aikatyön alkaessa. Päivähoitomaksut tulevat määräytymään jatkossa nykyistä tarkemmin hoitotuntien määrän mukaan. Näin vanhemmat voivat suunnitella päivähoidon käyttöä todellisen tarpeen mukaan ja uusi malli myös yhdenmukaistaa nykyisiä melko kirjavia kuntien käytäntömalleja osapäivä- ja osaviikkohoidon osalta.
Muutos lisää joustavuutta ja valinnanvapautta. Muutoksen tavoitteena on myös lyhentää kokoaikaisia poissaolojaksoja työstä. Osa-aikatyöstä on helpompi ponnistaa kokopäiväiseksi kuin suoraan kotoa. Osaamista voi näin pitää yllä, eikä tietojen vanhentuminen ole siten yhtä suuri ongelma kuin se nyt on monille, jotka yrittävät paluuta työmarkkinoille hoidettuaan pitkään lapsia kotona. Tämä on yksi fiksu askel työurien pidentämiseksi. Pienistä puroista syntyvät suuret virrat.
Muutos voi lisätä jonkin verran painetta päivähoitopalvelujen järjestämiseen, mutta siihen on oltava valmiina. Joustavan hoitorahan luonti ja päivähoitomaksun porrastus toivottavasti myös kannustavat molempia vanhempia lastenhoidon jakamiseen. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa lastenhoito perheessä jakaantuu paljon tasaisemmin isälle ja äidille. Kotihoidosta puhutaan vähintäänkin tarpeeksi. Olen ajatellut puhuvani myös niistä sankarivanhemmista, jotka hoitavat työnsä ja silti antavat rakastavan ja turvallisen lapsuuden lapsilleen.
Euroopassa säästöt näyttävät kohdentuneet eniten terveydenhuollon ennaltaehkäiseviin toimiin ja lapsiin. Kasvusta, työllisyydestä ja valtiontalouden vakaudesta puhuttaessa emme saa unohtaa lapsia, tulevaisuuttamme. Tämä on syytä pitää kirkkaana mielessä Suomessakin, kun valmistaudumme kehysriiheen. Siinä täytyy tehdä isoja ratkaisuja kestävän talouden rakenteen luomiseksi. Ratkaisut on tehtävä niin, ettei vain heiltä oteta, jotka eivät pysty vielä kunnolla vastaan sanomaan.
Julkaistu Pohjalaisessa 10.2.2013
