Meillä on Suomen kansalaisina useita oikeuksia, joita seuraavat kuitenkin velvollisuudet. Meillä kaikilla on velvollisuus yhteisön sääntöjen mukaan pelaamisesta. Yhteisö toimii vain, jos se koetaan oikeudenmukaiseksi. Oikeudenmukaisuuden vahva määre on yhdenvertaisuuden kokemus. Ja yhteisten sääntöjen valvominenkin on hyvä tae sille, että kun itse noudatan lakeja ja sääntöjä, muutkin noudattavat.
Vapaamatkustajuus ärsyttää, eikä sitä tulekaan hyväksyä, se kun tapahtuu lähes aina kaikkien muiden kustannuksella. Joku kiertää verot, muut maksavat enemmän verotulojen vähetessä. Kaikille tulee varmasti hetkiä, joina miettii sääntöjen noudattamisen tarkoituksenmukaisuutta. Suomessa on kuitenkin korkea moraaali pitää kiinni sovitusta ja noudattaa sääntöjä.
Kollegani Mikael Jungner (sd) puhui Vaasan strategian eräässä valmisteluseminaarissa suomalaisten rakastamista säännöistä, me noudatamme niitä. Hänen esimerkkinsä oli liikennevaloista keskellä valoisaa yötä, jolloin ristin sielua ei näy. Suurin osa meistä odottelee aikansa ja vaikka valo olisi jumissa, kokee huonoa oloa ajaessaan punaista päin. Sitten on ne muutamat, jotka eivät päivälläkään karta mennä vanhoilla keltasilla, koululaistenkin reittien varrella…
Yhteiskuntavastuumme lähtee liikkeelle pienistä asioista, kuten liikennesääntöjen noudattamisesta ja siitä huolehtimisesta, että omat roskat päätyisivät roskiin. Kun kävelin viikonloppuna Vaasan keskustan rantoja tyttäreni kanssa, häntä ihmetytti kovasti maahan päätyneet maitopurkit, tupakka-askit ja sipsipussit. Olisin toivonut voivamme ihastella kevättä, mutta keräilimme roskia (ja kuvailimme patsaita, niitä riittää!). Roskaaminen on esimerkki piittaamattomuudesta ja yhteisövastuun puuttumisesta. Ehkei roskaaminen itseä haittaa, jos ei taakseen katso, mutta roskaamisen jäljet rumentavat omaa kaupunkiamme.
Liian moni tuntee esimerkkejä harmaan talouden käytöstä tai että ainakin on tarjottu. Näistäkin pienistä veronkierron puroista syntyvät suuret virrat. Ja sivuun jää rehellinen yrittäjä ja pimeän työn tehneen eläke yms kertymät. Kuittipakkolaki helpottaa toivottavasti rehellistä asiakasta saamaan rehellisen myyjän palvelua!
Tämän lisäksi isot kalat uivat syvissä vesissä. Veroparatiiseihin rahojen kanavoiminen on melko vaivatonta nykyisessä aika rajattomassa maailmassa. Suomessakin toimivia yrityksiä hyödyntää niitä, hankkii epäreilua kilpailuetua rehellisiin yrityksiin nähden ja verotuspohja rapautuu tämän käytännön yleistyessä. Samanaikaisesti osa näistä yrityksistä kehtaa ottaa mielellään vastaan verovaroin kerättyjä tukia.
Ilahduin lukiessani suomalaisesta pelialan uudesta menestyjästä Supercellistä. He kiittelevät yhteiskunnan tarjoamaa apua ja tiedostavat esimerkiksi Tekesin lainojen merkityksen menestyksensä kirittämisessä. Supercell maksaa kymmenien miljoonien verot Suomeen. Hieno osoitus yhteiskuntavastuusta. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että tästä nostettiin uutinen: eikö tuollaisen käytöksen tulisi olla lähtökohta eikä poikkeavuus?
Viime aikoina on puitu tiheällä kammalla ministereiden toimia. Kohu kehitysministeri Heidi Hautalan oviremonteista ja pimeän työvoiman käyttämisestä pyöri pari viikkoa. Ja olematon rike vaikuttaa olleen ex-vaimon veroja maksamattoman auton käyttö toisen vihreän ministerin Ville Niinistön toimesta. Mutta jos on sääntö, jota julkkis ei noudata, miten voisi fiksusti asiaa käsitellä? Koska on julkisuudessa, pitää A) asiaa käsitellä tarkasti B) asian painaa villasella. A) nostaa julkkikset tikun nokkaan, vaikka ”ihmisiähän tässä ollaan” B) ei ole oikein, että pienemmillä tuloilla hoidetaan kyllä verot. Jos siis varakkaan julkkiksen teon hyväksyy, miten kehtaa vaatia sääntöjen ja lakien noudattamista vaikkapa pienituloselta.
Yhteisten sääntöjen noudattaminen ja toisten huomioiminen on arkeani myös lasten kasvatuksessa. Yhteisvastuun kantaminen lähtee pienestä. Sen muistaminen tulee tarpeeseen kaikissa yhteiskuntamme osissa. Vapaamatkustajiin ei ole varaa. Ei moraalisesti eikä taloudellisesti!
Julkaistu Megassa 23.4.2013.
