”Sosiaalinen vakaussopimus” parantaisi ihmisten perusoikeuksia ja palkansaajien turvaa työelämän muutoksissa.
Euroopan talouskriisi on aiheuttanut suuria sosiaalisia ongelmia. Joissakin maissa talouskriisi on muuttunut sosiaaliseksi kriisiksi. Työttömyys ja epätasa-arvo ovat lisääntyneet merkittävästi, ja epätoivo on vallannut etenkin nuorison. Euroopan taloudellinen integraatio ei toteudu kestävällä tavalla, ellei samanaikaisesti kehitetä sosiaalista Eurooppaa. Suomen on oltava aloitteellinen EU:n sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kehittämisessä ja reilumman Euroopan rakentamisessa.
Talouskasvu ei ole itseisarvo, vaan sen tulee vaikuttaa positiivisesti tavallisten ihmisten elintasoon ja elämänlaatuun. On syytä pitää mielessä EU:n Eurooppa 2020-tavoitteet: koulutuksen ja työllisyyden edistäminen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen.
EU:ssa on nykyisin yli 23 miljoonaa työtöntä, ja nuorisotyöttömyys on monilla alueilla kasvanut yli 50 prosenttiin. Hyvä alku tilanteen korjaamiseksi oli helmikuussa työ- ja sosiaaliministerien neuvostossa hyväksytty suositus eurooppalaisesta nuorisotakuusta, jolle varattiin kuuden miljardin euron rahoitus.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn on määrä esitellä kesäkuun kokouksessa keinoja ja aikataulu Euroopan talous- ja rahaliiton Emun täydentämisestä sosiaalisella ulottuvuudella.
Työllisyyden parantamiseksi Euroopassa tarvitaan uusia työpaikkoja, kilpailukykyisiä yrityksiä ja panostuksia osaamiseen. EU-maiden yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa työllisyyspolitiikassa on jatkettava ja syvennettävä.
Sosiaalisten turvaverkkojen ylläpitäminen ja kehittäminen vaativat investointeja koulutukseen, terveydenhoitoon, lasten päivähoitoon ja sosiaaliturvaan. Näin luodaan myös työssäkäyntimahdollisuuksia.
EU-komissio antaa jo nyt vuosittain jäsenmaille suosituksia taloudesta, työstä ja sosiaaliturvasta. Lisäksi tarvitaan työoloja määrittäviä minitasoja. Säännökset voisivat perustua EU-tason työmarkkinajärjestöjen välisiin sopimuksiin.
Kestävän rakennemuutoksen pohjana on työmarkkinaosapuolten toimiva vuoropuhelu. Sen avulla syntyy luottamusta, jonka varassa on helpompi tehdä myös vaikeita päätöksiä. Tässä monilla jäsenmailla on vielä paljon varaa parantaa.
Työntekijöiden perusoikeuksia ei tule alistaa EU:n markkinavapauksille. Talouden kasvun hedelmät on jaettava tasapuolisesti.
Suomi on korostanut, että työmarkkinajärjestöjen vapaata neuvottelu- ja sopimusoikeutta tulee kunnioittaa. Asia on noussut esille puhuttaessa palkkauksen ja tuottavuuden välisestä suhteesta. Palkkaratkaisut tehdään edelleen kansallisesti, mutta euro tekee palkka- ja tuottavuuskehityksen läpinäkyvämmäksi ja helpommin vertailtavaksi.
Eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia on kannustettava tekemään yhteistyötä. Julkisten talouksien tasapainoa tulee hoitaa myös laajentamalla veropohjaa eli torjumalla harmaata taloutta ja veroparatiisien käyttöä.
Euroopan unionin idea rauhan, yhteistyön ja kestävän kehityksen rakentajana ei ole vanhentunut. Sitä on nyt vahvistettava vahvemmalla sosiaalisella pilarilla. Euroopan maiden kansalaisten silmissä euro ja EU ovat uskottavia vain, jos päätösten sosiaaliset seuraukset otetaan huomioon.
Sosiaalisemman Euroopan pohjana voisi olla ajatus sosiaalisesta vakaussopimuksesta. Sillä edistettäisiin toimia, jotka parantaisivat ihmisten perusoikeuksia ja palkansaajien turvaa työelämässä ja rakennemuutoksen keskellä.
EU:ssa tarvittaisiin kattava uusi työsuojelustrategia, uusi työaikadirektiivi sekä direktiivi ay-järjestöjen rajat ylittävästä kanneoikeudesta. Toiseen jäsenmaahan lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin toimeenpanoa on kiirehdittävä.
EU ei saa erkaantua vain poliittisen eliitin projektiksi, vaan sillä pitää olla kansallisvaltioiden kansalaisten hyväksyntä ja arvostus. Luottamusvajeen poistamiseksi tarvitaan sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa Eurooppaa.
Miapetra Kumpula-Natri
Lauri Ihalainen
Julkaistu Helsingin Sanomissa 25.5.2013.
