Yhdysvalloissa ilmestyvä The Atlantic –lehti käsitteli viime viikolla artikkelissaan ylistävin sanoin suomalaisia kouluja, päivähoitoa, vanhempainvapaita, työttömyyskorvauksia ja julkista terveydenhuoltoa. Totta, toisin kuin voisi synkeämielisiä uutisia lukiessa päätellä, maamme on monin mittarein menestyjä maaiilmalla vertailuissa. Ja nytkin kun meillä on mittavia ongelmia edessämme, talouskasvu sakkaa ja rakennemuutos koettelee, heikommista tulee pitää ja pidetään huolta.
Suomen arvostettu hyvinvointi on ollut kovan työn ja tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien arvostamisen tulos. Aikaisemmat sukupolvet, jotka ovat ponnistelleet hyvinvoinnin luomiseksi, ansaitsevat itse arvokkaan ikääntymisen. Vanhustenhoito ei ole ollut Suomessa kaikkialla ensiluokkaista. Heinäkuun alusta voimaantullut vanhuspalvelulaki tuo tähän kauan kaivattua ryhtiä.
Vanhuspalvelulaki on ollut SDP:n monivuotinen tavoite. Lain myötä ikääntyvän yksilöllinen palvelujen tarve on selvitettävä viivytyksettä ja monipuolisesti. Emmehän ole samanlaisia nuorempinakaan… Palvelutarveselvitys koskee kaikkia iäkkään ihmisen hyvinvointia, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista tukevia palveluita. Tarpeet selvitetään yksilöllisesti huomioiden henkilön omat toivomukset sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa. Selvityksen myötä jokaiselle luodaan oma palvelusuunnitelma. Laki myös vahvistaa ikääntyneen mahdollisuuksia vaikuttaa palveluiden sisältöön ja toteuttamiseen.
Hoitolaitoksissa henkilöstön määrän, koulutuksen ja tehtävien määrittelyn on vastattava vanhusten lukumäärän ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelujen tarvetta. Suosituksena on vähintään yksi hoitaja kahta ikäihmistä kohden hoitolaitoksissa. Hallitus tarkistaa henkilöstömitoituksen toteutumisen palveluyksiköissä vuoden 2014 aikana. Mikäli hoidossa ei ole saavutettu suositusten mukaista henkilöstömitoitusta, hallitus antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä. Lakia täsmennetään niin, että suosituksesta tulee sitova.
Ikäihmisen hoito ja huolenpito toteutetaan ensisijaisesti kotona tai kodinomaisessa ympäristössä. Pitkäaikaiseen laitoshoitoon turvaudutaan vain, jos se on lääketieteellisesti tai arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua.
Iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä molempien niin halutessa myös sen jälkeen, kun toinen heistä tai kumpikin tarvitsee pitkäaikaista hoitoa laitoksessa. Nyt vihdoin tämä epäinhimillinen tilanne korjataan. Tietooni on tullut, että sama oikeus ei välttämättä toteudu sairas- ja veljeskodeissa, joita mm. Sotainvalidien veljesliitto ylläpitää. Lupasin Rannikko-Pohjanmaan Sotainvalidien kesäjuhlassa Karperöjärven rannalla pidetyssä tilaisuudessa puhuessano varmistaa, että oikeus yhdessä asumiseen ulotetaan myös niihin.
Seuraavaksi on omaishoitajien vuoro. He ovat mittava voimavara mahdollistaen iäkkäiden, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hyvän hoidon kotona. Omaishoitajien tekemä hoitotyö myös säästää kuntien menoja mittavasti. Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelma on parhaillaan lausuntokierroksella. Uusi peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd) tarttuu tarmokkaasti esityksiin, kun lausunnot on saatu. Hoitopalkkioiden taso tulisi tarkastaa, mutta se on vain yksi tekijä. Omaishoitajat tarvitsevat myös muuta tukea, esimerkiksi vapaiden, terveydenhuollon ja vastuuhenkilöiden nimeämisen kautta.
Hyvää kesää kaikille, myös ikäihmisille ja vanhuspalvelulain toteuttajille!
Julkaistu Megassa 16.7.2013
