SDP on pohtinut nuorten turvatumpaa tulevaisuutta kauan. Peruskoulu, kymppiluokka, julkiset maksuttomat oppilaitokset, nuoristotakuu… Mutta silti meillä on nuoria, jotka eivät löydä omaa paikkaa yhteiskunnassa, vaan joutuvat liian varhain sivuraiteelle. Olemme esittäneet oppivelvollisuuden jatkamista vuodella. Kuten opetusministeri Kiuru (sd) toi esiin, suurin osa koululaisista siirtyy jo nyt seuraavalle koulutusasteelle ilman ongelmia. Ehdotuksemme tarkoituksena on tukea heitä, joilla suunta on vielä hukassa – ja muistuttaa vanhempiakin vastuusta täysikäisyyteen saakka! Jos siis peruskoulun päättävä ei hakisi tai saisi muuta opiskelupaikkaa, hänen olisi jatkettava esimerkiksi kymppiluokalla tai ammattistarttiopetuksessa.
Oppivelvollisuuden lakkaamiseen katsotaan helposti loppuvan vastuu – nuori voi ajatella näin, vanhemmat voivat ajatella näin ja yhteiskuntakin. Opintojen jatkaminen – jossain muodossa – takaa turvatumpaa tulevaisuutta! Monelle lisävuosi on merkityksekäs, sillä sen aikana voi selkiyttää ajatuksia omasta tulevaisuudesta ja kehittää valmiuksia työelämään tai jatko-opintoihin. Se voi toimia myös eräänlaisena herätyksenä: ajelehtiminen ei kannata eikä voi jatkua ikuisuuksiin. Oma paikka on löydettävä ja se on löydettävissä. Lisävuosi antaisi mahdollisuuden oppia ottamaan kunnolla vastuuta omasta itsestä ja oman opiskelu- ja työelämän suunnittelusta.
Iso ongelmakohta nuorten kohdalla on koulutuksen ja työn saumakohta. Oppisopimuskoulutus auttaa tässä osaa nuorista. Ongelmana kuitenkin on, että monet työnantajat eivät halua juuri peruskoulun päättäneitä nuoria oppisopimuskoulutukseen. Vastuu ja riski koetaan suuriksi. Halua ei ole riittävästi lisännyt työnantajille maksettavan koulutuskorvauksen korotuskaan.
Lohdutuksen sanana tänäkin syksynä ja keväällä suuntaansa miettiville peruskoulun tai lukion päättäneille voin todeta, että harva meistä aikuisistakaan on tiennyt peruskoulun päättäessään, mihin ammattiin haluaa tai tulee päätymään. Askelmerkit tarkentuvat elämän myötä. Opinto-ohjauksesta voi olla apua. Monet hakeutuvat eri oppiaineisiin vain hataralla käsityksellä siitä, minkälaisiin ammatteihin oppiaine valmistaa ja minkälainen työllisyystilanne kullakin alalla on. Tässä myös aloituspaikkamäärien suunnittelijoilla on vastuuta. On turhauttavaa, niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta, kouluttaa nuoria työttömyyskortistoon.
Jokainen päivä koulua ja työtä kannattaa. Välillä voi tuntua siltä, että ottaa harha-askelia urallaan tai opiskeluissaan. Mutta lopulta usein huomaakin, että nekin harha-askeleet ovat olleet hyödyksi. Työhaastatteluissa huomaa, että pitkät pätkät tyhjää CV:ssä eivät vakuuta, kun hakijoita samaan työhön on paljon.
Harva pysyy enää samassa työpaikassa työuransa alusta loppuun. Monet eivät edes halua, ja niillekin, jotka haluaisivat, ei ole siihen mahdollisuutta. Elokuun puoleenväliin mennessä yli 58 000 suomalaista oli joutunut tänä vuonna YT-neuvotteluihin. Uutta suuntaa joutuu toisinaan hakemaan uudestaan ja uudestaan. Irtisanotuille toivoisikin riittävän voimia uusiin koulutus- ja työmahdollisuuksiin hakeutumiseen. Uudelleen kouluttautuminen voi olla oikea seuraava askel. Ja aktiivisuudesta palkitaan – ennemmin tai myöhemmin.
Julkaistu Pohjalaisessa 25.8.2013.
