Pahvikorteista tietoyhteiskuntaan

Minulla oli mahdollisuus käydä tutustumassa Viron ICT Demo Centerissä. Suomi on jäänyt pahasti jälkeen sähköisten palveluiden kehittämisessä, kun taas eteläinen naapurimme Viro on asiassa edistyksellinen. Sähköinen tunnistautuminen käy Virossa sirullisen henkilökortin avulla vaivattomasti. Avoin lähdekoodi järjestelmän keskiössä on mahdollistanut vaiheittaisen kehityksen eri sektoreille. Kirjautuessaan omalle ”kansalaistilillensä” pääsee virolainen tarkastelemaan mm. potilastietojaan, lääkereseptejään, verotietojaan, poliisin keräämiä tietoja ja äänestämään sähköisesti.

Avoimuus on tärkeä osa virolaisten hanketta. Oman tilin kautta pystyy katsomaan, mitkä viranomaiset ovat tietojasi tarkastelleet ja pyytämään selitystä käynnin syistä. Toiminta on tehokasta, vaivatonta ja säästää kuluja!

Virossa kehitystyö  alkoi toden teolla jo 1990-luvun puolivälissä. Suomessa tästä on puhuttu pitkään. Muistan ollessani pääministerin avustajana 2000-luvun alussa, miten hän kerta kerran jälkeen lähetti avustajat kyselemään valtiovarainministeriön puolelle, mitä hankkeelle kuuluu. Sittemmin ei ole paljon kehuttavaa kuulunut.

Vihdoin alkuviikosta kuulin, että VM:n johdolla on alettu valmistella juuri Viron malliin perustuvaa palvelua Suomeen. Tavoitteena on sisällyttää palveluun myös mahdollisuus katsoa omia terveystietoja.

Toivottavasti tämä toteutuu. Eikö olisikin hienoa, jos pystyisi katsomaan vaivattomasti netin kautta omalta kansalaissivulta, mitä rokotuksia on ottanut ja milloin – eikä joutuisi kaivelemaan vanhoja nuhjuisia rokotuskortteja. Jos sellaisen on tallessa. Sain äitini muistolaatikosta oman neuvolakorttini 40 vuoden takaa. Yhtään se ei ollut muuttunut, kun vertailin sitä tyttäreni omaan. Sieltä sitten on etsittävä rokotepäivämääriä. Minäkin haluan tietää, mitä minuun on rokotettu, kun tietoja on tallennettu sähköisesti jo vuosikymmenen ajan!

Sanotaan, että  Nokia ei osannut kehittyä joten se tippui kelkasta. Minusta näyttää yhä vakavammin siltä, että Suomi ei ole pysynyt kehityksessä mukana. Olemme jääneet jälkeen.

Potilastietojärjestelmien yhtenäistäminen yksinään pääkaupunkiseudulla on edennyt kuin tervassa, puhumattakaan koko maan kattavasta järjestelmästä. Vitsailin joskus, että sosiaali- ja terveysministeriksi tarvittaisiin insinööri, ainakin insinöörinä se oli minusta hieno vitsi, koska totta on toinen puoli.

Uudelta järjestelmältä odotan, että jokaisella olisi tiedot luettavissa itsestään, hoidoista, rokotuksista jne. Tilille tulee yhdistää sähköiset reseptit ja jossain vaiheessa mukaan myös ajanvarausten tekemisen lääkärin tai hoitajan vastaanotolle.

Sähköisten palvelujen  uudistamisessa on kyse paitsi käytännöllisyydestä ja kulujen säästämisestä, myös kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Nykyisellään monia palveluita avautuu verkkopankkitunnusten avulla. Pankit eivät kuitenkaan myönnä verkkopankkitunnuksia maksuhäiriöiselle. Heitä on Suomessa yli 350 000. Näin ollen suuri joukko ihmisiä ei pääse kirjautumaan nykyisiinkään sähköisiin palveluihin. Nyt luotava palvelu ei saa jättää tätä epäkohtaa huomiotta.

Kouluissammekin käytetään liian usein tietotekniikkaa vanhanaikaisesti. Monet lapset oppivat sitä kotonaan, mutta tasa-arvoiset mahdollisuudet pitäisi tarjota kaikille. Koulumme ovat kansainvälisten tuoreiden selvitysten mukaan jääneet jälkeen informaatioteknologian hyödyntämisessä. Viimeksi tästä toi huolensa esille Suomen lukiolaisten liitto. Heidän kyselynsä mukaan vain joka kymmenes lukiolainen kertoo voivansa käyttää tietotekniikkaa kaikilla oppitunneilla. Ei kuulosta modernilta tietoyhteiskuntamaalta. Miten aiomme menestyä korkeaan osaamiseen perustavana maana, jos meillä on tällaiset perusasiat täysin puolitiessä?

Julkiset sähköiset palvelut ja oppi on kiireesti tuotava tälle vuosituhannelle. Suomen tulee pyrkiä tässä asiassa edelläkävijyyteen, eikä jäädä perässähiihtäjäksi.

Julkaistu Pohjalaisessa 23.9.2013.

Tagit

Tutustu lisää