Näkymä hiekkalaatikon reunalta näyttää erilaiselta Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa. Meillä siellä istuu enimmäkseen äitejä, kun taas Ruotsissa ja Tanskassa mukana on runsaasti enemmän miehiä. Jos lapset ovat molempien vanhempien vastuulla, miksi niiden hoito silti jää Suomessa edelleen pitkälti naisten harteille?
Viime vuonna kotihoidontuen saajista vain viisi prosenttia oli miehiä. Lastenhoivavastuun tasapuoliseen jakamiseen on kannustettava. Lapsella on oikeus molempien vanhempien hoivaan, ja molemmilla vanhemmilla on oikeus hoitaa lastaan ja olla silti tasavertainen toimija työelämässä. Tutkimusten mukaan vasta vanhemmuus – ei siis sukupuoli sinänsä heti valmistumisen jälkeen työmarkkinoille tultaessa – eriyttää naisten ja miesten palkkakehityksen. Tämä on hälyttävää. Edelleenkin naisen euro on 80 senttiä.
Ei ole reilua, että synnytysikäisiä naisia syrjitään työmarkkinoilla. Jokainen vuosi kotona vaikeuttaa työuran jälleenkäynnistymistä. Aivan ylivoimainen enemmistö perheistä palaakin työmarkkinoille reilun vuoden jälkeen, heitä kotihoidontuen muutos ei koske. Poliittisena vaikuttajana kysyn: eikö yhteiskunnan pitäisi tukea sellaista vanhemmuutta, jossa kustannukset jaetaan ja tasa-arvoisuutta edistetään?
Ymmärrän hyvin, että muutos voi voimaan tullessaan kirpaista perheitä, joissa on jo suunniteltu äidin olevan kotona pidempään lasten kanssa. Toivon, että asian valmistelussa kiinnitetään huomiota uudistuksen voimaantuloon, ettei heitä, jotka ovat jo työnantajansa kanssa sopineet hoitojärjestelyistä, yllätetä. Ja työssä käyvänä äitinä tiedän, että vuorokaudessa on monia hoivatunteja, vaikka osa-aikahoivaa antaa isän vastuulle tai kodin ulkopuolelle. Hoitomäärään perustuva päivähoitomaksujen uudistus antaa lisää valinnanvaraa.
Yhteiskunnan on pyrittävä vanhemmuuden ja työelämän paremman yhteensovittamisen mahdollistamiseen. Ei ole mitään järkeä tukea sellaisia malleja, jotka vahvistavat sukupuolten välistä epätasa-arvoa työmarkkinoilla. Muista Pohjoismaista saadut kokemukset osoittavat, että jos isille on kiintiöity perhevapaita, he myös niitä käyttävät innokkaammin kuin jos kiintiöitä ei olisi. Oppositionkin kritiikkiä kuunnellessa on hyvä muistaa, että keskustan ja perussuomalaisten naisjärjestöt ovat vaatineet vanhempainvapaaseen kiintiöitä molemmille vanhemmille. Miksi heidän mielestään kiintiöt ovat paikallaan vanhempainvapaassa, mutta ei kotihoidontuessa?
Helsingin sanomien tekemän gallupin mukaan nuoret alle 25-vuotiaat suomalaiset ymmärtävät kotihoidontuen uudistusta paremmin kuin sitä vanhemmat. Hyvä niin. Heitä, tulevia perheenisiä ja -äitejä, tämä uudistus tulee tulevaisuudessa koskettamaan. Muutosvastarinta asuu jykevämmin vanhemmassa väestössä, joista suurimmalle osalle muutos ei edes ole enää henkilökohtaisesti ajankohtainen.
Rakennamme nyt sitä yhteiskuntaa, jonka hyödyt ja ongelmat tulevat olemaan seuraavien sukupolvien käsiteltävinä. Kestävä kansantalouden pohja saadaan vain työhön panostamalla. Tämä kotihoidontuenuudistus on vain yksi osa-askel työurien pidentämiseksi ja koko yhteiskunnan työvoiman hyödyntämiseksi. Yhä koulutetumpia naisia tarvitaan työmarkkinoilla paitsi tasa-arvon, myös kansantalouden vuoksi. Ja vastaavasti isiä tarvitaan perheissä. Tärkeintähän kuitenkin on, että lapsi saa rakkautta ja turvallista hoivaa.
Julkaistu Ilkassa 3.10.2013.
