Alkuvuodesta luin mielenkiinnolla Vaasan ylioppilaslehden tekemää kampuksen puoluetutkimusta. Vaikka vastanneista melkein 80 prosenttia ei kuulunut mihinkään puolueeseen, yli 40 prosenttia oli valmiina sitä harkitsemaan.
Vaasan yliopiston opiskelijat näyttävät olevan valveutuneempia kuin suomalaiset keskimäärin, sillä puolueisiin kuuluu nykyään enää kuusi prosenttia äänioikeutetuista. Monet haluavat ottaa kantaa vain yksittäisiin asioihin tai kuulua niin sanottuun yhden asian liikkeeseen.
Uudehko kansalaisaloitemahdollisuus on innostanut ihmisiä. Yli 50 000 allekirjoituksen kansalaisaloitteet käsitellään eduskunnassa huolella. Turkistarhauksen kieltoaloite kaatui, pian käsittelyyn tulee ruotsinkielen opiskelu koulussa ja samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeus. Kuntauudistuksessakin haetaan uusia lähidemokratian malleja valtuustojen ja lautakuntien oheen. Kansanäänestysten lisäämiseen tuntuu löytyvän paljon halukkuutta, varsinkin nuorilta. EU:ssakin suoraa demokratiaa on kehitetty miljoonan allekirjoittajan kansalaisaloitteen mahdollistamisen kautta. Saattaa olla hyvä, mutta paljon olennaisempaa on, että kaikki kansalliset parlamentit pystyvät vaikuttamaan oman hallituksensa kautta EU-politiikkaan. Suorien vaikuttamismallienkin jälkeen jää aina joillekin velvollisuus päättää kokonaisuudesta. Massiivinen osuus politiikasta tehdään edelleen puolueiden kautta.
Politiikka todellakin vaikuttaa. Tässä pari esimerkkiä vähän kauempaa: silmälääkäri kertoi minulle maailmassa olevan miljoonia sokeita turhaan. Yhdysvalloissa presidentti Bush kielsi kaudellaan kantasolututkimuksen ja näin hidasti silmäsairauksien tutkimusta seitsemän vuotta. Nobelisti, presidentti Ahtisaaren Vaasan-vierailulla keskustelimme yksittäisen alueen rauhan merkityksestä koko maailmaan. Ahtisaaren neuvoteltua Indonesian Acehiin rauhan taloudellinen toimeliaisuus käynnistyi ja kysyntä lisääntyi heijastuen myös vaasalaiseen yritystoimintaan, työllisyyteen ja sitä kautta hyvinvointiin meillä.
Olette vaikuttamassa seuraavaksi edustajistovaalien kautta. Älkää jättäkö – tekään, jotka tulette valituiksi – vaikuttamistahtoanne opintotukeen ja oppilaskunnan asioihin. Se on vihaamaani ”leikkikää te tällä tätien ja setien antamalla pallolla” kapea-alaisuutta.
Monen mielessä pyörii varmaan jo yliopistoelämän jälkeiset ajat. Me edustajat Arkadianmäellä painostamme valmistumaan nopeammin. Samanaikaisesti työmarkkinat eivät tunnu pystyvän vastavalmistuneita työllistämään. Joskus menneinä vuosikymmeninä kouluttautuminen takasi työn ja elintason, nykyään ei ole yhtä suurta varmuutta.
Minulle on kuitenkin selvää, että laadukkaaseen ja laajaan koulutuspohjaan perustuva yhteiskunta on malli, jolla Suomi voi menestyä. Taantuman ratkaisu ei ole koulutuksen romuttaminen tai eriarvoistaminen! Juuri rakennemuutos vaatii uusia osaamisia. Esimerkiksi paperiteollisuus kattaa enää noin 2 prosenttia Suomen työllisyydestä, vaikka onkin edelleen tärkeä viennin osa. Vanhaan ei voi peruuttaa, on luotava uutta. Halutessamme Suomi on tulevina vuosikymmeninä kilpailukykyinen ja tasa-arvoinen vauras yhteiskunta. Teillä on kaikilla osanne sen rakentamisessa.
Julkaistu Vaasan ylioppilaslehdessä.
