Joulurauhoittuminen tiukan syksyn jälkeen on tärkeää. Joulun pitää erottua arjesta, jo sen vuoksikin, että elämän ns. ruuhkavuosina voi tuntua, että elämä kiitää silmien edessä sellaista vauhtia, ettei sitä tauotta jaksa eikä ymmärrä päivittäin elämän asioista nauttia.
Nykymaailman vauhdikkuudesta kertoo se, että joitakin vanhoja television lastenohjelmia oli kuulemma leikattava lyhyemmiksi ja nopeatahtisimmiksi, jotta niistä saatiin nykylapsille kiinnostavia! Lapsetkin kuitenkin tarvitsevat rauhoittumisaikansa.
Harrastus tarjoaa lapselle, ja aikuisellekin, hetken keskittyä mieleiseen puuhaan. Lapsen harrastaminen vaatii myös kannustusta ja pitkäjänteisyyteen ohjaamista.
Muutama viikko sitten sain kunnian pitää juhlapuheen Ristinummen musiikkikoulun 30-vuotisjuhlassa. Puhuin harrastuksen tärkeydestä lasten elämässä. Vaasassa on upeaa, kun lähiliikunta-alueiden lisäksi myös musiikkiharrastusta on levitetty eri puolille kaupunkia.
Musiikin opiskelu on ollut osa minua itseänikin pienestä pitäen. Nykyisin puhun enemmän kuin soitan tai laulan. Mutta musiikki on nyt palannut elämääni, kun saan säestää ekaluokkalaista viulistiani ja 5-vuotiasta kitaristinalkuani.
Pienempien oppilaiden kohdalla kärsivällisyyden kasvaminen tulee ikään kuin musiikin opiskelun sivutuotteena. Harjoittelun vaikutuksen näkemiseen ja kuulemiseen voi mennä aikaa, mutta onnistumista osaa pitkän harjoittelun jälkeen arvostaa.
Tällaisessa kireässä taloustilanteessa taideaineiden opetuksesta leikkaaminen on monien mielessä herkästi. Se olisi kuitenkin lyhytkatseista. Luovuuteen innostamisen tulokset nähdään usein vasta vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen. Rakenteellisissa muutoksissa ja valtionosuusuudistuksessa on pidettävä kiinni lasten ja nuorten tulevaisuuteen satsaamisesta.
Luovuuteen innostamisella on merkitystä talousnumeroidenkin valossa. Länsinaapurimme Ruotsin musiikkiviennin potti on vuosittain noin 700 miljoonaa euroa. Suomessa ollaan vielä kaukana näistä luvuista, mutta meilläkin musiikkivienti on ilahduttavasti kymmenessä vuodessa kasvanut kymmenkertaiseksi, neljästä miljoonasta hieman vajaaseen 40 miljoonaan.
Ruotsissa menestys ei ole tullut sattumalta: musiikkivientiin on investoitu voimakkaasti 70-luvulta lähtien. Ei ole mitään syytä, miksi me emme voisi pystyä samaan. Meillä ei ole Abbaa, mutta onhan meillä monia muita ylpeyden aiheita, Sibeliuksesta ja nykykapellimestareista Lordiin ja heviin
Toivotan kaikille jo viimeisen työviikon alla iloisia joulusäveliä ja sitten ansaittua joulurauhaa.
Julkaistu Pohjalaisessa 15.12.2013.
