Me Suomessa painimme vaikeiden kehyspäätösten kanssa ja yritämme saada valtiontaloutta kestävälle uralle. Kyseessä on mittava ja merkittävä kokonaisuus, kehyspäätöksillä on vaikutusta kaikkien suomalaisten elämään. Kun menoleikkaus- ja veronkorotuskinastelusta ottaa hetken taukoa ja perehtyy ulkomaan uutisiin, ymmärtää asioiden mittasuhteen.
Väheksymättä lainkaan kestävän valtiontalouden merkitystä, päinvastoin, on se kuitenkin ratkaistavan kokoinen huoli verrattuna Ukrainan tilanteeseen tai Syyrian sotaan. Rauhallisesti alkaneiden mielenosoitusten jälkeen Syyriassa on nyt käyty sisällissotaa kolme vuotta. Ratkaisua ei ole näköpiirissä, väkeä on pelastautunut rajojen ulkopuolille elämään kurjissa olosuhteissä. Ukrainassa odotellaan seuraavia siirtoja Krimin kansanäänestyksen jälkeisessä kireässä tilanteessa. Sunnuntainen kansanäänestys oli vastoin kansainvälistä lainsäädäntöä. Samanaikaisesti Venäjällä ollaan valmiita Krimin lähentymiseen ja vastaavasti se on vienyt Krimin niemimaalle raskaita aseitaan.
Suomen eduskunnassa käytiin täysistunnossa Ukraina-keskustelu – tai niin sen piti olla. Suurin osa debatista meni Suomen Nato-jäsenyydestä keskusteluun. Ei niin, etteikö siitäkin pitäisi avoimesti puhua, mutta nyt ei ollut sen aika. Ukrainan tilanne ei ole Suomen tilanne. Hämmästelen joidenkin halua kytkeä nämä asiat toisiinsa. Koko hallitus on sitoutunut siihen, että Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Nyt pitäisi keskittyä rauhanomaisen ratkaisun löytämiseen Ukrainan tilanteeseen kansainvälisen yhteistyön kautta. Se on tällä hetkellä keskeisintä, ei Suomen turvallisuuspoliittisen perusratkaisun horjuttaminen. Varma olen siitä, että Natokeskustelu halutaan käydä ajallaan. Ydinaseuhkapelote meitä suojaamaan? Sotilasliittojen raja kulkemaan yli 1300 km itärajaamme pitkin? Sillä on puolensa ja puolensa. Tuen täysillä nykylinjauksia, olemme Naton kumppani, jäsenyys ei ole ajankohtainen.
Tämän viikon maanantaina EU:n ulkoministeri päättivät pakotteiden määräämisestä 21 ukrainalaista ja venäläistä vastaan. Heihin kohdistetaan matkustuskieltoja ja varoja jäädytetään. Venäjään kohdistettavat talouspakotteet ovat vaikea kysymys monelle Venäjän kanssa tiiviisti kauppaa tekevälle EU-maalle. Erityisesti Suomelle ja Saksalle. Taloutemme ei todellakaan kaipaisi lisää mutkia matkaan polulla kohti työllisyyttä parantavaa talouskasvua. Ja kärsii se Venäjänkin talous Ukrainan kriisistä. Rupla on kova konsultti, heikentyessään se kurjistaa venäläisten asemaa.
EU on ollut menestyksekäs rauhanrakentaja alueellaan, mutta naapurialueidensa rauhoittamisessa unioni ei ole ollut aina menestyksekäs. Balkanilla 1990-luvulla EU ei pystynyt ottamaan sitä roolia, mitä siltä toivottiin. Ukrainan tilanteessa EU:n on oltava sekä maltillinen että yhtenäinen. Hapuiluun ei ole varaa. Kansainvälinen yhteisö voi löytämään rauhanomaisen tien ulos kärjistyneestä tilanteesta, mutta siihen tarvitaan myös Venäjän vastaantuloa.
Julkaistu Mega-lehdessä 19.3.2014.
