Suomi ja EU pohtivat kuumeisesti, kuinka luoda uutta kasvua ja synnyttää uusia työpaikkoja. Rakennemuutosten lisäksi kiperä taloustaantuma pitää EU-maita otteessaan. Seuraavan komission ja Euroopan parlamentin kaudella kasvun kannustamisen on oltava ykköstavoite. Alan olla kyllästynyt kapeaan katsantokulmaan, jossa sinänsä tärkeän talouskurin rinnalla ei puhuta riittävästi työtä luovasta kasvusta!
Yksi talouden toimivuutta lisäävä yritys on tehdä vapaa-kauppasopimuksia. Yksi merkittävimmistä on parhaillaan käynnissä olevat EU:n ja USA:n väliset vapaakauppaneuvottelut. Löytyisikö Euroopasta lisää vientiä ja apua työllisyyteen, jos yllättävänkin suljetut Yhdysvaltain markkinat avautuisivat paremmin?
Neuvotteluiden tavoite on Yhdysvaltain ja EU:n kaupankäynnin vapautus alueella, joka käsittää puolet maailman bruttokansantuotteesta. Jos tällä alueella vähimmäissäännökset saadaan toimiviksi, sopimus on suuri mahdollisuus. Tälläisenä vähimmäisehtona pidän esimerkiksi työntekijöiden aseman turvaa!
EU:n komission vaikutusarvion mukaan EU:n BKT kasvaisi sopimuksen myötä noin 86 miljardia euroa, vienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi 28 prosentilla ja myös palkkataso EU:ssa nousisi. Komission arvion mukaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia tulisi satojen miljardien eurojen arvosta ja satoja tuhansia uusia työpaikkoja syntyisi nykyisellään kituliaasta kasvusta nauttivaan EU:hun ja hieman paremman kasvun Yhdysvaltoihin. Näiden hyötyjen lisäksi arvioidaan, että hinnat alenisivat kuluttajien iloksi. Arviot ovat arvioita, mutta lie edes suuntaa antavina vaikutukset olisivat positiivisia. Kunhan reunaehdot toteutuvat!
Vapaakauppasopimuksella voisi olla merkittävä vaikutus suomalaiseenkin työllisyyteen. Vienti on merkittävä osa suomalaisen hyvinvoinnin perustaa. Yrityksiämme kiinnostaa USA:n markkinat, mutta kauppoja on kaatunut teknisiin kaupan esteisiin ja tullausmenettelyihin. Hankaluuksia on ollut erityisesti pk-yrityksillä. Julkisissa hankinnoissa kansainvälinen kilpailutus on todellisuutta EU:ssa mutta ei Yhdysvalloissa. Siellä osavaltioissa on usein Buy American ”osta amerikkalaista” velvoite, esimerkiksi hankinnoissa oltava 60 prosenttisesti paikallista.
Vapaakauppasopimus on herättänyt myös epäluuloja kansallisen demokratian kaventumisesta ja yritysten vallan kasvamisesta mm. patenttioikeuksien ja investointisuojan kautta. Valtioilla ja EU:lla tulee olla tulevaisuudessakin välineet reunaehtojen asettamiselle. Tätä ei tule vaarantaa esimerkiksi kirjaamalla investointisuojaa niin avoimeen muotoon, että maiden oikeus päättää mm. työntekijöiden suojelun tasosta vaarantuisi! Vapaakauppa ei ole säätelemätöntä. Työntekijöiden oikeuksien polkemista ei tule hyväksyä. Vapaakauppasopimuksissa tulisi nykyistä kunnianhimoisemmin luoda reunaehtoja, mm. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n työelämän perusoikeuksien kunnioittamiseksi.
Parhaimmillaan nämä neuvottelut voivat toimia suunnannäyttäjänä globaalisti: vähimmäissääntöjen yhdenmukaistaminen voi luoda reilumman toimintakentän sekä keskenään kilpaileville yrityksille että työntekijöille. Vapaakaupan on hyödytettävä yhteiskuntia, ei vain yritysten johtoa ja osakkeenomistajia.
EU:ssa meillä on hyviä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisen käytäntöjä, joiden soisi yleistyvän myös muualla maailmassa. Tämä hyödyttäisi myös EU:ta ja Suomea, joissa näiden käytäntöjen aikaansaaminen on ollut vuosikausien työn tulos.
Yksin Suomi ei kauppapolitiikassa näkyisi, EU kattaa kuitenkin maailman kaupasta neljäsosan. EU:n kautta olemme mukana muokkaamassa sääntöjä. Ei ole samantekevää millaisia! Eurooppalainen politiikka vaikuttaa siis näinkin isoissa asioissa meille kotiapäin. Ei ole samantekevää, mitä mieltä MEPit ovat työelämän säännöistä!
Julkaistu AKT:n lehdessä 26.3.2014.
