Jos ovat keväät tuntuneet vauhdikkailta aikaisemminkin, tänä keväänä on saanut todella pitää hatustaan kiinni. Ja ollaan vasta huhtikuun alussa! Tästä se tahti vaan kiihtyy kesää kohti. Eurovaaleihin on enää seitsemän viikkoa ja ne täyttävät suuren osan ajatuksista ja illoista. Ei vain eurovaaliehdokkaana vaan myös EU:ssa valmistellaan tulevan vallanvaihdon alla asioita, joihin Suomen pitäisi asemoida itsensä. Olen onnellinen, että kotona saan kainaloon lapset muistuttamaan iltaisin, mikä on kaikkien tärkeintä. Olla äiti, olin sitten kummassa parlamentissa tahansa. Toisaalta niissä molemmissa vaikutetaan heidän tulevaisuuteensa!
Olen varovaisen toiveikas, että äänestysprosentti nousee tämän kevään eurovaaleissa. Suomen eduskunnassa sanotaan, että puolet laeista tulevat ainakin osittain EU:sta. Ei siis ole yhdentekevää, mitä väriä parlamentti edustaa.
EU vaikuttaa siis meidän elämäämme tässä ja nyt. Meidänkin pitää pyrkiä vaikuttamaan siihen mahdollisimman laajasti. Kipeästi uutta kasvua kaipaava kansantaloutemme ja vientimme on riippuvainen EU:sta monella tasolla. Saati Vaasan seudun energiaklusteri. Sen kysyntään vaikuttavat niin ilmastoneuvottelujen tulokset kuin myös vapaakauppasopimukset. Niissä on molemmissa EU:lla toimivalta neuvotella, eikä pikkuruisella Suomella yksin maailmankattavissa pöydissä juuri sanansijaa olisikaan.
Haluammeko pelkän vapaamarkkina-alueen vai unionin, jossa yhteisin laein suojellaan myös työntekijöitä ja pienyrityksiä, ihmisiä ja ympäristöä? Globaaleilla suuryrityksillä on omat lobbarinsa, jotka haluavat vallan itselleen. EU on tärkein toimija esimerkiksi työsuojelun kehittämisessä myös Suomessa ja vaikuttaa monin tavoin paitsi työntekijöiden myös työnantajien toimintakenttään. Suuria valintoja tehdään ensi parlamenttikaudellakin.
Työssäni suuren valiokunnan puheenjohtajana saan olla tiiviisti mukana Suomen kannanmuodostuksessa ja täytyy sanoa, että toisinaan toivoo, että EU:sta tuleva sääntely olisi laadukkaampaa ja se keskittyisi aidosti niihin asioihin, joihin unionilla on päätäntävaltaa. Turhasta sääntelystä on pyristeltävä eroon, mutta ihmisten turvaa ei saa heikentää. Emme tarvitse mopon pakkokatsastusdirektiiviä, mutta rajojen yli kulkevien rekkojen turvallisuus on yhteinen asia. Suurten liikennevirtojen tulee toimia rajojen yli, siksi myös Merenkurkun liikenteen ja uuden teknologian keksinnöt ovat EU:n asioita. Tai ainakin hyvin hoidettuna saamme rahoitusta tännekin!
Edellen jatkuva kireä tilanne Ukrainassa osoittaa kirkkaasti sen, että kansainvälinen yhteistyö ja yhtenäinen Eurooppa on tänään yhtä tärkeää kuin 1950-luvulla, jolloin yhteistyö lähti hiili- ja teräsyhteisöstä liikkeelle rauhan asialla. Yksin pystymme vain murto-osaan siitä mihin kykenemme EU:n jäsenenä.
Julkaistu Pohjalaisessa 6.4.2014.
