Otin vappuna kantaa EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen vapaakauppasopimukseen. Sopimus on suuri mahdollisuus. En kuitenkaan purematta niele ideaa, että puolet maailmankaupasta käsittävällä alueella lähdettäisiin ratkaisemaan investointien kannattavuuden menettämistä koskevia mahdollisia riitoja yksityiseen välimiesmenettelyyn. Tämä herätti kansanedustajakollega Kimmo Sasin (kok.) arvostelemaan minua elinkeinoelämän edellytysten hidastajaksi (Nykypäivä 2.5.2014).
Sasi on räväkimmillään hahmo, josta tulee mieleen, että talousvapauksille hän myisi vaikka isoäitinsä. Nyt on kyse siitä, että isänmaata eikä demokratiaa pidä myydä. Toivoisin kansainvälisen vapaakauppaa koskevan WTO:n laajentumista. Kun se ei etene, kannatan kahdenvälisiä ja EU:n sopimia vapaakauppasopimuksia. Ihmettelen komission innostusta lähteä investointisuojan osalta valtuuksia saatuaan välimiesmenettelyn tielle. Esimerkiksi EU-Korea vapaakauppasopimuksessa sitä ole. EU-Kanada -vapaakauppasopimuksen tekstit ovat tulossa eduskuntaan vasta tällä viikolla. Siinä on suullisten tietojen perusteella investointisuojasopimusta parannettu vanhoihin menettelyihin nähden.
Komissio on pysähtynyt miettimään välimiesmenettelyä ja kysyy avoimessa konsultaatiossaan näkemyksiä lähtökohdalleen, millä reunaehdoilla investointisuojasopimusta voisi neuvotella. Lähtökohdiltaan komission tavoitteet ovat oikean kuuloisia. Investointisuojasopimus tai riitojenratkaisu ei saisi rajoittaa demokraattisten päätösten tekoa eikä vaikuttaa nykyisiin direktiiveihin tai asetuksiin. Suomi on jo ilmaissut, ettemme hyväksy investointisuojan soveltamista markkinoille pääsyyn, mikä on tapana pohjoisamerikkalaisessa oikeusperinteessä.
On totta, että Suomella on 66 välimiesmenettelyyn perustuvaa investointisuojasopimusta. Yleensä emme tarvitse niitä kahdenvälisesti toisen länsimaan kanssa. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miksi EU-maiden ja Yhdysvaltojen välillä kannattaisi riitojen ratkaisuun ottaa yksityinen, kallis ja epävarma välimiesmenettely. Täytyy asia ainakin perinpohjin tutkia, haluammeko ratkoa tänne investointeja tehneiden yritysten kanssa noin 3 miljoonan euron hinnalla välimiesoikeudessa riitatilanteita, joissa korvausuhka voi olla miljardeja? Löytyykö neuvotteluehtoihin laitetuissa reunaehdoissa työntekijäoikeuksia, kuluttajan- ja ympäristönsuojan säätelymahdollisuuksia ja sen kaikkein tärkeimmän, yleisen edun määrittelyn huomioimiseksi keinoja? Kauppatieteen ylioppilaana ja insinöörinäkin, ja erityisesti lainsäätäjänä: en osta sikaa säkissä. Näihin on saatava selvyys ja neuvotteluasetelmia auki!
Vapaakauppasopimukset tulevat voimaan vasta jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin hyväksymisen jälkeen. Komissio muistanee, että ACTA kaatui Euroopan parlamentissa. En hyväksyisi europarlamentaarikkona sopimusta huonossa muodossa. Siksi kannattaisi tehdä hyvä sopimus, jonka voisi oikeusvaltion puolustajanakin hyväksyä.
Asiasta vastaava ministeri Stubb (kok.) on luvannut Suomen hallituksen kannan välimiesmenettelyyn ja investointisuojaan vasta kesäkuussa. Siihen asti hänen kantansa Euroopan neuvottelupöydissä Suomea edustaessa on niinkin linjakas, kuin ”hyvä kun avoimesti konsultoidaan”.
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 7.5.2014.
