Ehdin olla Mannerheimintien kuuluisassa graniittilinnassa töissä kuukautta vaille 14 vuotta. Se on aika pitkä aika pari viikkoa sitten 42 vuotta täyttäneelle. Kansanedustajuuteni kesti 11 v 3 kk. Sitä ennen työskentelin eduskuntatalossa pääministerin eduskuntasihteerinä vuosina 2000-2003. Ja nyt – kiitos 40571 äänestäjän – ryhdyn heinäkuun alusta töihin meppinä eli Euroopan parlamentin jäsenenä.
Kansanedustajana ja suuren valiokunnan puheenjohtajana on ollut vaikutusmahdollisuuksia. Tämä vaalikausi alkoi upeasti, kun pääsin mukaan tekemään hallitusohjelmaa. Siihen pöytään tähtään ensi keväänäkin, jos vain mahdollista. Kyllä siellä meppikin kannattaa mukana olla, niin yhteen lomittuvat kansallinen ja eurooppalainen päätöksenteko, kun Suomea rakennetaan niin, että täällä olisi tulevaisuudessakin työpaikkoja ja koulutusta, hoivaa ja terveyspalveluja.
Totta kai on haikeaa jättää niin monta hyvää ja ihanaa asiaa nykyelämän tilanteesta. Elämä ja pendlaaminen Vaasan ja Helsingin välillä on alkanut sujua. Kesät ja lomat ja jotkut viikonloput olimme Vaasassa koko perheenä ja pimeän talven arki Vantaalla. Lisäksi tietysti maanantait olivat minulle kotikenttätyöpäiviä lukuisine luottamustehtäväkokouksien täyttäminä. Tammikuussa ehtivät antaa minulle Kuntaliiton 20-vuotisansiomitalin. Silloin viimeistään huomasin olevani keski-ikäistymässä ja koin vahvana, että jotain uutta pitää tavoitella.
Katselin tulevan työpaikan kalenteria. Kesäkuun 10. päivä on ensimmäinen ryhmäkokous ja samalla käyn kirjautumassa parlamentin järjestelyihin ja hyvä olisi, jos ehtisi kotiakin käydä hakemassa. Ensimmäinen täysistunto on heinäkuun 1. päivä Strasbourgissa. Toinen viikko on valiokuntien järjestäytymiskokouksia Brysselissä. Kolmannella viikolla on täysistuntoja, joissa koetetaan valita komission puheenjohtaja. Taas Strasbourgissa. Siinä haluaisin päästä kysymään aikeista puuttua veroparatiiseihin ja verotietojen salailuihin. Erityisesti jos ehdokkaana on Luxembourgin entinen pää- ja valtiovarainministeri, oikeiston (ml kokoomus) ehdokas Jean-Claude Juncker. Ja vielä heinäkuun viimeiselle viikolle, Brysseliin, oli merkitty ryhmä- ja valiokuntakokouksia.
Kaikkea ei voi jatkaa entisellään. Luottamustehtäviä on karsittava, mutta katson tarkemmin, mitä tehtäviä voin hoitaa Suomessa käydessäni. Tietysti käyn Suomessa säännöllisesti, mutta sen minkä teen, haluan tehdä hyvin. Kaikkeen nykyiseen en repeä.
Suuri haikeus tulee myös Suomen arjen jättämisestä.Onneksi kouluksi löytyy Eurooppakoulun Suomi-linja, johon vieraita kieliä tulee paljon äidinkielen kylkeen. Mutta nyt jo huomaan, että kyllä Suomi on hyvä maa. Täällä lapset voivat tulla ja mennä. Tämä turvallisuus tulee arvoonsa, kun kuulin, että Belgiassa olisi lakikin, ettei alle 12-vuotiaita saa jättää yksin. Meillä jo 5-vuotias tulee ja menee naapurustossa omin neuvoin muutaman kymmenen metrin päähän kavereiden ovikelloja pimpottelemaan ja pihalla leikitään ja palloillaan ilman aikuisten valvontaa. Lapset saavat useimmilla suomalaisilla asuinalueilla liikkua vapaammin, kuin mikä on muualla mahdollista. Tätä on se suomalainen tasa-arvo, eheys ja turvallisuus, jota myös Euroopan parlamentissa haluaisin edistää.
