Vaikea uskoa, että syyskausi EU:ssa on alkanut vasta pari viikkoa sitten, niin paljon on jo tapahtunut. Lomakuukausi täällä on elokuu, heinäkuun helteessäkin paiskottiin töitä normaalitahtia. Viime viikko oli superviikko, kun komission puheenjohtaja antoi esityksensä komissioksi. Parlamentti kuulee vielä kaikki komissaariehdokkaat, ja päättää äänestyksellä hyväksyykö esityksen.
Lainsäädäntötyössä, missä on parlamentin todellinen valta, olen päässyt vauhtiin. Sain ensimmäisen varjoraportööritehtäväni! Tuo suurelle yleisölle mitään sanomaton titteli on meppien työssä tärkeä.
Raportööri valmistelee valiokunnan kannan pohjaesityksen. Silloin kun oma puolue ei saa raportöörin tehtävää, se asettaa varjoraportöörin valmistelemaan ryhmän kannan. Raportööri koordinoi sitten varjojen kanssa kantaa sellaiseksi, että se menee valiokunnassa läpi.
Ensimmäinen lainsääntötyöni koskettaa Suomelle kinkkistä ja kiinnostavaa asiaa: pienten ja keskisuurten biopolttolaitosten tiettyjä päästöjä, jotka vaikuttavat ilmanlaatuun. Käsittelimme samaa asiaa myös viimeisessä suuren valiokunnan kokouksessani. Tällöin sain yhteisen kannan koko eduskunnan nimiin, vaikka kokoukseen aluksi tuotiin kaksi vastalause-esitystä.
Komission esitys on ymmärrettävä siinä kokonaisuudessa, johon direktiivi liittyy: ilmanlaatuun. Hankaluus syntyy laajemmassa kuvassa. Katsoimme Suomessa eduskunnassa, ettei laitosten päästösäätely saisi mennä niin pitkälle, että se muodostuu esteeksi investoida haja-asutusalueilla, missä biopolttoainettakin syntyy. Tarvitaankohan Wienin keskustaan ja Kainuuseen todella samat laitoskohtaiset päästökriteerit, kun ilmanlaadulle kokonaisuudessaan on oma vaatimus? Minusta – ja eduskunnan mielestä – säätelystä on tehtävä kunnolliset arviot, ettei se käänny unionin omaa tavoitetta vastaan, joka on lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä.
Energia, teollisuus ja tutkimusvaliokuntaani kuuluvat myös viestintäasiat, jotka ovatkin todella kiinnostavia. Mitä ulkomailla roamaus eli verkkovierailu saa maksaa? Kehittyvätkö uudet digitekniikat vain amerikkaisille tai aasialaisille standardeille? Pysyykö Eurooppa matkassa vai voisimmeko jopa palata kärkeen? Digiasioissa olemme kolme vuotta jäljessä kehitystä. Tästä on iso paketti käsittelyssä tänä syksynä. Toinen valiokuntani, työllisyys- ja sosiaaliasiat, keskittynee syksyn nuorisotyöttömyyteen budjetin yhteydessä ja odottaa uuden komission työllisyysesityksiä.
Arki alkoi siis räväkästi niin minulla kuin koko perheellä. Lapset aloittivat Eurooppakoulun. Pitkät koulupäivät monikielisessä ympäristössä bussikyyteineen ovat menneet paremmin kuin uskoinkaan. Olivat ensimmäisenä bussipäivänä jopa neuvotelleet itsensä perille, vaikkei ollut pihaopastajan kanssa yhteistä kieltä. Kakkosluokkalainen Klaara oli tokaissut: Finland two!
Ekaluokkalaisen kotiarki on Brysselissä yhtä ihanaa kuin missä vaan. IPadillä ja automatkojen puhutuilla laskutehtävillä matikkaa oppinut Alvar tahtoo tylsistyä ja käsi väsyä, kun numeroita pitää kirjoittaa monta riviä. Kakkosia oli mennyt väärin päin, mistä uskalsin huomauttaa kehujen jälkeen. ”Onko niillä nyt nii-iin väliä? TV:ssä sanottiin, että Afrikassa on kuollut monta sataa.” Ja eihän sillä kakkosen suunnalla todellakaan ole niin väliä. Läskyt tuli tehdyksi hyvällä mielellä.
Sitä toivoisivat varmasti lapsilleen myös maailman kriisipesäkkeiden ekaluokkalaisten vanhemmat.
Kolumni on julkaistu Pohjalaisessa 18.9.
