Euroopassa on eletty raskaita viikkoja Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Belgian terrorisminvastaiset operaatiot ja Nigerian iskut ovat niin ikään herättäneet pelkoa ja surua. S&D-ryhmässä pidimme Strasbourgissa tammikuun istunnossa hiljaisen hetken iskujen uhrien muistoksi ”Je Suis Charlie”-kylttien kera, joita pidettiin ylpeänä esillä nimikylttien vieressä. Täysistunnossa hiljainen minuutti puheenjohtaja Martin Schultzin puheen jälkeen oli tunnelmallinen ja arvokas. Monien europarlamentaarikkojen puheet alkoivat suruvalitteluilla Ranskalle ja sananvapauden tärkeyden ylistämisellä. Jopa äärioikeistopuolueiden edustajien, vaikkakin puheiden sisällöt kääntyivät ripeästi taas maahanmuuttokriittisyyden puolelle.
Ranskan äärioikeiston Front Nationalin puheenjohtaja ja europarlamentaarikko Marine Le Pen julisti jo salissa että syylliset terrori-iskuihin eivät ole terroristit, vaan islamismi. Kotimaassaan Le Pen on vaatinut Schengenin rajojen sulkemista ja kansanäänestystä kuolemantuomiosta. Tämä ei mene yksiin hänen puheidensa kanssa ”veljeskansoista” – jos olemme veljeskansoja, ei meidän tulisi asettaa lisää muureja väleihimme. Tämä on populismia ja kansalaisten pelottelua, joka rakentaa vain illuusion turvasta. Aidot turvallisuushankkeet ovat ne, joilla identifioimme terrorismin paremmin. Meidän tulee vahvistaa Euroopan yhteistä turvallisuutta keskittymällä teknologian hyödyntämiseen ja tiedonvaihdon koordinoinnin parantamiseen. Eurooppalaisiin arvoihin kuuluu sananvapauden lisäksi myös vapaa liikkuvuus, ei jokaisen liikkeemme valvomista ja rekisteröimistä suljettujen yhteiskuntien tavoin.
Kansallisesti kerättyjen tietojen jaolla ja järjestelmien käytön oikealla resursoinnilla saadaan paljon aikaiseksi. Euroopan Parlamentti keskustelee tällä hetkellä mahdollisesta jaetusta eurooppalaisesta matkustajatietorekisteristä. Oikeissa mittasuhteissa toteutettuna se voisi edesauttaa tunnistaa ja estää vakavaa rikollisuutta. Huolenaiheena on kumminkin kansalaisten yksityisyyden ja vapauden turvaaminen, joten säätelyssä täytyy tarkkaan määritellä, mitä toimintaa vakava rikollisuus ja terrorismi pitävät sisällään. Uusi massamatkustajarekisteri ei olisi auttanut Pariisia, sillä tekijät tekivät hirmuteon synnyinkaupungissaan.
Pariisin sunnuntain spontaani rauhanmarssi oli myös koko Euroopan kunnianosoitus sanavapauden, yhtenäisyyden ja demokratian puolesta. Meidän ei tule antaa terrorismin tuhota uskoamme vapauteen ja demokratiaan. Uskonnonvapaus ja sananvapaus voivat kulkea käsi kädessä vapaassa, demokraattisessa Euroopassa.
Solidaarisuus ja suvaitsevaisuus ovat kuitenkin edellytyksiä uskonnonvapauden toteutumiseen. Puheissa kuuluva ja näkyvä islaminvastaisuus, maahanmuuttokriittisyys ja keskustelu fundamentaalisesta islamismista juontaa juurensa ymmärtämisen puutteeseen. Uskonnonvapauden myötä uskonnoilla ja uskonnottomuudellakin on oma paikkansa Euroopassa. Kanssakäymisellä voisimme luoda avoimempaa yhteiskuntaa, joka helpottaisi rinnakkaineloa. On ihmeellistä, ettemme Suomessakaan käytä kouluissa mahdollisuutta opiskella edes maailmanuskontojen kohdassa uskontoja yhdessä, eriuskoiset. Näin oppisi tuntemaan toisenlaisia taustoja ja elämänkatsomusta. Tieto lisää ymmärrystä ja sitä myötä suvaitsevaisuutta ja integraatiota.
Integroituminen yhteiskunnassa on rauhaa ylläpitävä liima. Monet terrorismista syytetyistä ja tuomituista jihadisteista on rekrytoitu vankiloista. Huonot vankilaolosuhteet, syrjityksi tulemisen kokemus ja epäonnistumisten kierteen toivottomuus luovat terrorismiryhmille liian helpon ympäristön rekrytoida, antamalla katteettoman lupauksen jostain paremmasta elämästä. Ranska on tunnettu huonomaineisista vankiloistaan; Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo monesti tuominnut Ranskan epäinhimillisistä vankilaolosuhteistaan, ylikansoituksesta ja kidutuksesta. Kukaan meistä ei synny pahana. Aatteet ja uskonnot eivät myöskään lähtökohtaisesti tee ihmisistä terroristeja. Epätoivoinen ihminen on kuitenkin helpompi kohde rekrytoida ääriliikkeeseen.
On valtioiden vastuulla rakentaa ehjää yhteiskuntaa. Välttämättömien turvallisuustoimien, kuten tiedonvaihdon ja seurannan, lisäksi tulee kehittää ehjää yhteisöllisyyttä. Työllisyys, koulutus ja integraatio – on oltava avainsanat keskustellessamme eurooppalaisesta hyvinvoinnista. Tulkitsen, että Je Suis Charlie -liike ja massiiviset rauhanmarssit ympäri Eurooppaa ovat näyttäneet mihin kansalaisemme pystyvät, kun he kokevat arvonsa uhatuiksi. Emme halua ääriliikkeitä vastaan äärikireää valvontayhteiskuntaa, nationalismia tai rajoja kiinni. Pilkkoontunut nationalismiaatteella johdettu Eurooppa ei varmasti lisäisi kokonaisturvallisuutta.
