Äänestimme Euroopan parlamentissa viime tiistaina polttoaineiden laatua ja uusiutuvia energiamuotoja sääntelevistä direktiivistä. Paketti kulkee nimellä ILUC – lyhenne englannista epäsuorista maankäyttömuutoksista. Säätelyn tavoitteena on siirtyä kohti kehittyneitä biopolttoaineita, jotka rajoittavat ilmastonmuutosta ja vähentävät kilpailua ruoantuotannon kanssa.
Ilmaston lämpenemisen estämiseksi on tärkeää vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Yhtenä Suomenkin vahvasti ajamista keinoista on ollut tuoda markkinoille fossiilisten polttoaineiden oheen bioperäisistä materiaaleista tuotettuja biopolttoaineita. Biopolttoainetuotannon käyntiinlähtö kohtasi ongelmia: sademetsien kaataminen palmuviljelmien tieltä ja polttoaineiden tuottaminen ruoaksi sopivista lähteistä. Tämä virhevaihe näkyy vieläkin jonkinlaisena arkuutena biopolttoaineisiin. Toisaalta kyseessä on maittaista protektionismiä, kun biopolttoaineissa sisämarkkinat eivät toimi!
Sademetsien kaataminen biopolttoaineviljelmien tieltä on nähty heikentävän biopolttoaineiden ilmastonmuutosvaikutuksia ja heikentävän luonnon monimuotoisuutta. Tuottajat raportoivat jatkossa komissiolle muutoksista, joita biopolttoaineiden tuotanto aiheuttaa maankäytössä. Ruoantuotannon kanssa kilpailevista ensimmäisen sukupolven polttoaineista puolestaan pyritään irti tarkalla listalla, joka määrittelee jatkossa tuotantotukea saavat biopolttoaineen raaka-aineet ja kiintiökatolla: biopolttoaineista korkeintaan 7 prosenttia saa olla ns ensimmäisen sukupolven polttoaineita.
Suomen ja erityisesti Lappeenrannan kannalta lopputulos oli tyydyttävä, kun myös mäntyöljystä jalostettu biodiesel pääsi kaksinkertaisen laskettavuuden listalle. Suurin pettymykseni EU:n polttoainelinjauksissa on epävarma tulevaisuuden tila. Nytkin muutaman maan vastustus esti sitovan tavoitteen edistyneiden polttoaineiden osuudelle, määritelmäksi jäi vaatimaton puolen prosentin suositus. Ollaan siis tilanteessa, että EU ei ole vieläkään määritellyt liikenteen ilmastopolitiikkaa, kun sillä ei ole mitään tavoitetta vuoden 2020 jälkeiseen aikaan. Siihen asti on voimassa 10 % uusiutuvien osuus liikennepolttoaineissa. Suomessa on jo saavutettu 10% ja kansallisesti tavoitteemme on 20 %. Ruotisissa uusiutuvia on jo 17 %, osa tästä uusiutuvalla sähköllä kulkevia autoja.
Pohjoismaiden on EU-tasolla edelleen eturintamassa ajettava vahvasti biopolttoaineiden asiaa, fossiiliset ovat tuontitavaraa ja EU kipuilee kovasti energiariippuvuutensa kanssa. Liikenteen osuus EU:n ilmastomuutosta aiheuttavista kasvihuonepäästöistä on neljännes!