Siitä asti, kun Kreikan ensimmäistä hätätukipakettia tehtiin Vanhasen hallituksen voimin, on mielikuvani Kreikasta muodostunut talouden kautta. Sitä ennen lähinnä auringonpaisteen, mitä ihanimpien ruokien ja muinaiskreikkalaisten oppien kautta, Pythagorat, alfat ja betat ovat insinöörille tuttuja.
Oli avartavaa käydä paikan päällä tiivis vuorokauden vierailu Euroopan parlamentin työllisyysvaliokunnan pienen, mutta mielenkiintoisesti kattavan delegaation kanssa. Meitä oli lisäkseni saksalainen puheenjohtaja, britti ja italialainen.
Kreikassa ministereitä on perinteisesti ollut paljon. Niin nytkin, vaikka puolueilta on oikeastaan vain Tsipraksen Syriza ja pieni nationalistinen apupuolue, joka on sisäministerinä tyytyväinen ja takaa niukan enemmistön parlamenttiin. Työministerin tapaamisessa häneltä jo unohtui esitellä pöydän äärestä kaksi apulaisministeriä, mutta kaikki saivat puheenvuoron ja sanottavaa löytyi paljon.
Maa on valtiona vierihoidossa, mutta asenne on meidän lainarahoittajien mielestä kohdallaan: uudistuksia tehdään ja niitä
kaivataan jo itsekin. Jokainen tapaamisissamme ollut kertoi, miten nopeasti inhimillinen kriisi eskaloitui viidessä vuodessa talousohjelmien myötä: bruttokansantuotteesta on hävinnyt neljännes (vertaa Suomen kolmatta vuotta nollakasvu) ja työttömyys on räjähtänyt alle kymmenestä prosentista yli 30 prosenttiin. Nuorisosta työttöminä on joka toinen ja koulutettuja on lähtenyt maasta pari sataa tuhatta. Isoja lukuja, Kreikka on väkimäärältään kaksinkertainen meihin verrattuna.
Kolmas tukipaketti hyväksyttiin kesällä, 86 miljardia euroa. Suomi hyväksyi sen osaltaan ilman poikkeuksia. Kakkostukipaketissa oli mukana paljon puhutut vakuudet ja IMF. Kolmas paketti hyväksyttiin jopa ilman IMF:n lopullista sitoutumista ja IMF onkin pahassa raossa. Oman uskottavuutensa vuoksi se ei voi olla tukemassa ei-kestäviä ratkaisuja ja siksi se kesällä kovasti vaatikin velan leikkauksia tai uudelleen järjestelyjä.
IMF pidättelee kantaansa edelleen ja pitää olennaisimpana Kreikan uudistuksena eläkejärjestelmän kuntoon saattamista. Valmistelut ovat pitkällä ja uudistus pitäisikin olla valmis vielä tämän vuoden puolella. Vakuutusalan professori johtaa eläkekassan uudistusta ja kateellisena kommentoi tasetta, joka Suomessa on eläkejärjestelmän selkäranka, heillä kun ei sellaista ole kerätty, vaan julkisen puolen eläkkeitä on verovaroin kompensoitu yli puoli vuotta ja velkajärjestelyissä kriisin aikana myös eläkerahastoista häipyi mittava osa. Nyt on tulossa verorahoitteinen minimieläkejärjestelmä vähintään 15 vuotta työskennelleille ja rahastoiva yksinkertainen järjestelmä sen päälle. Nykyiset 930 eläkesäätelyn osasta joutavat unholaan. Kaikki olivat valmiita myöntämään, että uudistus olisi pitänyt tehdä aikoja sitten, mutta haaste 12 eläkeleikkausten jälkeen viiden vuoden aikana on tehdä uudistus fiskaalineutraalisti. Se on kuitenkin rahoitusohjelman ehdoissa, eläkeuudistus ei voi maksaa nykyistä enempää.
En ole koskaan ymmärtänyt ohjelmia, joita Kreikalle tehtiin ilman vaikutusarviota sosiaalisiin seurauksiin. Sellainen puuttui edellisen komission työkalupakista, koska Olli Rehn ei halunnut viedä sitä eteenpäin. Suuri valiokunta kirjoitti omiin kantoihinsa kansainvälisten ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeyden, mutta kriisin hoidossa tuollaiset ”sivuasiat” unohdettiin.
Nyt uuden komission talouspolitiikkaan vaadittiin uudistusta. Oma poliittinen ryhmäni S&D vaati sosiaalisempaa Eurooppaa ja se näkyy mm. sosiaalisten mittareiden ja arviointien mukaan ottamisessa talouspoliittiseen ohjaukseen. Maalaisjärjelläkin liian liberalistinen valtiontalouden lukujen yksinomainen tuijottaminen on kamala virhe. Vasta jälkeenpäin katsotaan, mitä tuhoa väärin kohdennettu kuripolitiikka saa aikaiseksi. Nyt talousvuoden aloittavissa vuotuisissa kasvuselvityksissä katsotaan jo sosiaalisia mittareita: työllisyyttä ja työttömyyttä jne. Yritimme viime viikolla lapsiköyhyyttä käsittelevässä raportissa saada noihin maakohtaisiin mittareihin myös koulupudokkaiden ja lapsiköyhyysriskin. Siltä osin lapsitakuupaketti kaatui parlamentin oikeiston voimin.
Työmarkkinaosapuolten tapaamisessa molemmat työmarkkinaosapuolet kaipasivat kansainvälisen oikeuden palauttamista maahan. Tahto neuvotella on molemminpuolinen. ILO-sopimukset ja normaali arkeen palaaminen nähtiin tärkeänä demokratian täydentämisenä. Myös kolmannen tukipaketin ehdoissa on halua palata tältä osin normaalimpaan menettelyyn sanelupolitiikan sijaan. Kreikkalaiset itse puhuvat myös eurooppalaiseen menettelyyn palaamisesta ja eurooppalaisten perusarvojen muistamisesta.
Kreikan tukipaketin osana on nyt mukana myös sosiaalisten vaikutusten arvio – eikä hetkeäkään liian myöhään, sillä Kreikassa puhutaan inhimillisestä katastrofista. Siihen on tietysti puututtava välittömästi samanaikaisesti kun talouden rakenteita uudistetaan kestäviksi ja tulevaisuuden työpaikkoja luovaksi. Eurooppalainen rahasto, joka kohdennetaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, on antanut 350 000 kreikkalaiselle ruoka-apua joko koulujen tai kuukausittaisen ruokakortin avulla. Kreikka tarvitsee ulkopuolista apua, mutta myös sisäisiä uudistuksia. Usko paikan päällä oli vahva, että jo kevätkaudella voitaisiin purkaa rahasäännöstely (kreikkalainen saa nostaa 420 euroa viikossa) ja ensi vuoden loppuun mennessä palata lainamarkkinoille. Sitä ennen on paljon uudistuksia läpivietävänä.
Syntagma-aukiolle eduskunnan virkamiehet eivät halunneet päästää minua toisen lainaohjelman neuvottelujen aikoihin, ettei tule ”kiveä päähän”. Nyt aukiolla paistoivat jouluvalot ja päivällä oli leppoisa vireä tunnelma ja lounasajan kuhina. Torstaina on toinen yleislakko ja nähtäväksi jää, seuraako sitä rauhattomia mielenosoituksia vai saadaanko yhteiskunnan enemmistö mukaan uuden Kreikan rakentamiseen.
