Perjantai oli surullinen päivä joka puolella Eurooppaa. Nyt EU:n ja Suomen ei auta muu kuin jättää Brexit taakseen ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Se olkoon korjausliike.
Vaalitulos on selvä sekä äänestysprosentin että tuloksen osalta. Siinä ei ole nokan koputtamista. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että Britannia halusi lähteä EU:sta. Lähdön puolesta äänesti tietty ihmisryhmä – hyvin erilainen ryhmä kuin se, joka halusi jäädä.
Alustavien tilastojen mukaan 66 prosenttia kouluttautumattomista äänesti lähdön puolesta, 71 prosenttia korkeakoulutetuista sitä vastaan. Lontoo ja moni muu kaupunki äänesti jäämisen puolesta, muu maa sitä vastaan. Erityisen pahoillani olen alle 45-vuotiaiden brittien puolesta. Suurin osa heistä olisi halunnut jäädä unioniin, mutta joutuu nyt lähtemään.
Tämä heijastelee tilannetta muissakin rikkaissa EU-maissa.
Nyt on itsetutkiskelun paikka. Mitä me voimme tehdä toisin, jotta EU palvelisi paremmin kaikkia kansanosia? Miten voimme paremmin kertoa niistä tavoista, joilla se jo nyt palvelee kaikki kansanosia?
Esimerkiksi Itä-Euroopan maissa EU on eri tavalla suosittu kuin Länsi-Euroopassa. Siellä EU:n hyödyt tulevat lähemmäs koko kansaa. Puolassa jokainen tuntee jonkun, joka on saanut töitä EU:n ansiosta. Hyödyt ovat hyvin konkreettisia.
Monet EU-maat ovat vastanneet talouskriisiin kiristyspolitiikalla. EU on tukenut, jopa vaatinut tätä. Valitettavasti en usko, että ero EU:sta auttaa niiden brittien tilannetta, jotka äänestivät eron puolesta. Ero tuskin vähentää köyhyyttä, parantaa koulutustasoa, nostaa eläkkeitä, kuroo umpeen tuloeroja tai lisää yhtenäisyyttä.
EU:ssa on paljon hyvää ja paljon parannettavaa.
Esimerkiksi veroparatiisit salliva EU on harvan unelmaunioni.
EU:n, suomalaisten ja eurooppalaisten poliitikkojen, median ja koulujen palveltava kansalaisia tarjoamalla tietoa. Kun ihmisillä on realistinen käsitys siitä, mitkä oikeasti ovat EU:n ongelmat ja mistä asioista EU:ta syytetään turhaan, voidaan tarmo suunnata EU:n parantamiseen.
S&D-ryhmä eli Euroopan demarit ovat esimerkiksi jo vuosia vaatineet sosiaalisen hyvinvoinnin Eurooppaa – sitä, että EU alkaa tarjota enemmän konkreettista apua ja hyötyä myös vähemmän koulutetuille ja köyhemmille. Siis juuri heille, jotka nyt Britanniassa äänestivät EU:sta irrottautumisen puolesta. Uskon, että nyt EU ymmärtää vaatimuksen kiireellisyyden. Toivottavasti ei ole myöhäistä.
Toivon briteille hyvää. Hyvinvoiva Britannia on EU:n etu. Vaikka kanaalin molemmin puolin on nyt runsaasti epätietoisuutta ja katkeruutta, meidän on työskenneltävä yhdessä brittien kanssa saadaksemme aikaan uudet sopimukset, jotka hyödyttävät molempia osapuolia. Mitä vähemmän Britannia ja EU erosta kärsivät, sitä parempi Euroopalle ja Suomelle.
Julkaistu Ilkka-lehdessä 30.6.2016
