Työntekoa mullistava robotisaatio on jo käynnissä. Meille ihmisille robotisaatio tarkoittaa sitä, että meidän tulee olla entistä koulutetumpia ja ymmärtää omaa erikoisalaamme paremmin.
(Muokattu Akavan sivuilla 23.9.2016 ilmestyneen kolumnin pohjalta.)
Euroopan parlamentissa kokoontuu ryhmä nimeltä Robotisaatio ja tulevaisuuden työ. Ryhmässä pohdimme, miltä työ näyttää viiden, kymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä, miten Eurooppa pysyy mukana työn kehityksessä ja mitä uhkia robotisaatiosta syntyy. Euroopassa on kuitenkin vain yksi maa, jossa on otettu todella merkittäviä askelia robotisaatiossa: Saksa.
Pisimmälle robotisaatiossa ovat ehtineet Japani ja Etelä-Korea, seuraavina Saksa ja Yhdysvallat. Näissä maissa robotit ovat jo suurelta osin korvanneet työt, jotka vaativat paljon ihmisiä, mutta vähän koulutusta.
Seuraavana robotit korvaavat ammatillisen koulutuksen tai vastaavat taidot vaativat, suorittavat työt esimerkiksi ravintola-, hoiva- ja kuljetusalalla. Oxfordin yliopiston tutkimus antaa esimerkiksi tarjoilijoille, kaupan kassoille, rekkakuskeille ja toimistosihteereille 10–20 vuotta aikaa. Tämän jälkeen robotit olisivat kehittyneet niin hyviksi ja lainsäädäntö olisi saatu kohdalleen siten, että robotit voivat hoitaa hommat. Voi tietysti olla, että ihmiset jäävät töihin osittain: samalla tavalla kuin joku nyt arpoo taksin ja Uberin väliltä, saattaa matkustaja jatkossa omista mieltymyksistään johtuen suosia ihmisen kuljettamaan taksia robottiauton sijaan. Ja onhan esimerkiksi tarjoilijalla muitakin tehtäviä kuin kantaa ruokaa: hyvä tarjoilija nostaa ravintolakokemuksen aivan uudelle tasolle persoonallaan ja ammattitaidollaan.
Myös korkeakoulutetuille robotisaatio merkitsee työn muutosta. Usealle alalle tarvitaan enemmän ihmisiä, jotka osaavat rakentaa, ohjelmoida ja käyttää robotteja. Kuten aina ennenkin historiassa, teknologian kehitys hävittää yhdenlaisia työpaikkoja ja tuo uusia. Mitä vähemmän älyä tai ainakin luovuutta työssä tarvitaan, sitä todennäköisemmin robotti hoitaa sen tulevaisuudessa. Toki työ muuttuu väistämättä, esimerkiksi konekirurgia lisääntyy koko ajan, mutta lääkäreitä tarvitaan yhä.
Jos haluamme mukaan robotisaatioon, meidän täytyy kehittyä ja valmistautua siihen, että tulevaisuudessa ihmiset tekevät enemmän luovaa älytyötä ja käyttävät vähemmän muskeleita. Nyt Euroopan 16–74-vuotiaista 41 prosentilla ei ole edes perustavanlaatuisia digitaitoja. Luku käy ilmi Euroopan komission Skills-raportista, jossa myös pohditaan, mitä korkeakoulutetun eurooppalaisen tulisi tulevaisuudessa osata.
Tutkimusten mukaan kuluttajarobotiikan johtavissa maissa Japanissa ja Etelä-Koreassa suhtaudutaan robotteihin eri tavalla kuin meillä lännessä. Kun näen robotin pesevän vammaista lasta tai vanhuksen paijailevan pörröistä hyljerobottia, reagoin tunteella: onko oikein ulkoistaa ihmisten hoitaminen ja seuranpito roboteille? Japanissa ja Etelä-Koreassa ihmiset eivät tutkimusten mukaan näe asetelmassa samanlaista ongelmaa. Voi olla, että tästä syystä länsimaat keskittyvät kehittämään robotteja teollisuuteen ja raskaisiin, vaarallisiin töihin. Hoivarobottien valtakausi koittaa ensimmäisenä idässä. Mutta kun mietin sitä hetkeä, jolloin vaikkapa intiimihygienia ei enää hoidu omin voimin, uskon olevani iloinen erilaisista apuvälineistä!
Robotisaatiossa saatetaan ottaa juuri nyt valtavaa loikkaa. Usein on käynyt niin, että teknologinen kehitys on ottanut vauhtia lamasta. Pitkä lama toi mukanaan muun muassa hehkulampun, puhelimen, sähköverkon ja nykyaikaisen metron. Monet nykyajan teknologiayrityksistä, kuten Apple, Google, Microsoft ja Facebook, ovat syntyneet pian laskusuhdanteen jälkeen. Ja vaikka hehkulamppu vei monen kaasulampun valmistajan elinkeinon, se oli silti loistava muutos, ja kaasulampuntekijän lapset kouluttautuivat vuorollaan muihin hommiin, vaikkapa sähkölamppubisnekseen.
Jotta meillä 10 tai 20 vuoden päästä on silloisia tehtäviä vastaavasti koulutettuja ihmisiä, muutos on aloitettava jo nyt. Kannattaa vaatia hallitukselta, EU:lta sekä työnantajien ja -tekijöiden edustajilta hyvää ja konkreettista robotisaatiosuunnitelmaa. Hallitus julkaisi kesäkuussa periaatepäätöksen älykkäästä robotiikasta ja automaatiosta, mutta kunnollinen strategia, joka monella muulla maalla on, uupuu yhä.
Politiikan puolella täytyy varautua ennusteeseen, jonka mukaan eriarvoisuus kasvaa, kun koneälytalouden pudottaessa heikoimpia kelkasta ja keskittävän lisäarvon synnyn yhä harvemmille. Tätä voidaan tehokkaalla ja rohkealla koulutus- ja työllisyyspolitiikalla suitsia. Suomalaisten ja eurooppalaisten on saatava osamme kasvusta, jota uusi aikakausi tuo. Eurooppa ei elä vain ostamalla muiden valmistamia, suunnittelemia ja patentoimia hilavitkuttimia!
