Jos ihminen on oppinut käyttämään pyykkikonetta, hän oppii halutessaan käyttämään myös terveyskeskuksen sähköistä ajanvarausta. Jos osaa käyttää tiskikonetta, pystyy tekemään sähköisen muuttoilmoituksen. Jos sorminäppäryys riittää sukan kutomiseen, se riittää myös hiirellä klikkailuun.
Digitalisaatio tuo valtavasti mahdollisuuksia, mutta meidän on varmistettava, että siihen pääsevät mukaan kaikki – myös esimerkiksi vanhukset ja vammaiset.
Kaikkien ei tarvitse opetella käyttämään kaikkia nettipalveluja, mutta kaikkien täytyy halutessaan pystyä käyttämään tärkeitä julkisia palveluja. Tämä kuitenkin edellyttää, että palvelut on suunniteltu oikein. Jos vanhus tai vammainen ei pysty käyttämään hänelle kuuluvia sähköisiä julkisia palveluja, on vika palvelussa, ei ihmisessä.
Viime vuonna 65 prosenttia 75–89-vuotiaista ei ollut koskaan käyttänyt internetiä. EU:ssa on noin 800 000 erilaista julkisten palvelujen nettisivustoa. Määrä kasvaa nopeasti. Useimmat jäsenvaltiot ovat säätäneet jonkinlaisia verkkosisällön saavutettavuutta koskevia lakeja, mutta miellä on yhä isoja eroja ja puutteita.
Vammaisten nettioikeuksien valvomista puolestaan edellyttää jo YK. Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyssä yleissopimuksessa velvoitetaan varmistamaan vammaisille yhdenvertaisen pääsyn tieto- ja viestintäteknologiaan.
Tällä hetkellä kyse on vammaisten kohdalla useimmiten ajattelemattomuudesta. Monesti vammaiset ovat paljon tottuneempia erilaisten digitaalisten apuvälineiden käyttöön kuin vammattomat. Ongelma on, ettei palvelun tai nettisivun suunnittelussa yksinkertaisesti ole ajateltu vammaisia. Nettisivun ohjeet saattavat esimerkiksi olla sivulla kuvana, jolloin näkövammaisten ääneenlukuohjelmat eivät saa niistä selvää. Jos ohjeet ovat tekstimuodossa, ongelma poistuu. Äänikomentojen mahdollistaminen ei ole teknisesti ylivoimaista, mutta usein se vain unohtuu ja samalla sulkee pois käyttäjistä ihmiset, jotka eivät voi käyttää konetta hiirellä ja näppäimistöllä.
Euroopan parlamentti äänesti viime viikon täysistunnossa vihdoin voimaan direktiivin, joka velvoittaa jäsenmaat tekemään sähköisistä julkisista palveluista kaikkialla EU:ssa saavutettavia. Nettisivuista ja mobiiliapplikaatioista on tehtävä sellaisia, että niitä voivat käyttää vaikeuksitta myös vammaiset ja vanhukset. Kun se tulee voimaan, on kaikkien Euroopan maiden varmistettava, että sähköiset palvelut kuten veroilmoitukset, työnhakupalvelut, sosiaaliturvaetuuksien hakeminen, passin ja ajokortin hakeminen, auton rekisteröinti, poliisin ilmoitukset, kirjastopalvelut, rakennuslupahakemukset ja koulutukseen ilmoittautuminen ovat kaikkien käytettävissä.
Kirjastot ovat tärkeä kanava digipalvelujen käyttöön ja opetteluun. Kirjastojen ansiosta netti ja nettiapu ovat kaikkien ulottuvilla.
Kaikki hyötyvät siitä, että julkisten palvelujen nettisivut suunnitellaan helposti käytettäviksi. Ei ole kenenkään etu, jos palveluja käyttääkseen täytyy asentaa kokonaan uusia ohjelmia tai kliksutella itsensä läpi kymmenen uudelleenohjauksen linkkiviidakosta.
Se, että sähköiset julkiset palvelut ovat kaikkien käytössä, on tietysti aivan minimivaatimus. Seuraavaksi on aika tehdä työtä sen eteen, että esimerkiksi kaikki EU:n yleisradiot, pankkien sähköiset palvelut ja muut jokapäiväiset asiat ovat saatavilla kaikille iästä ja vammasta riippumatta.
Kolumni on julkaistu Ilkassa 1.11.
