Hyvää 112-päivää!
Täällä Euroopan parlamentissa mietitään parhaillaan, miten hätäkeskuksista voi tulevaisuudessa hälyttää apua. Nykyinen hätänumero 112 toimii kaikkialla EU:ssa ja samanlaista kattavuutta tarvitaan jatkossakin.
Euroopassa soitetaan puheluja ja lähetetään tekstiviestejä koko ajan vähemmän. Sen sijaan puhelut ja viestittely erilaisilla pikaviestipalveluilla, esimerkiksi Messengerillä ja WhatsAppilla, lisääntyvät. Älypuhelimilla voi, tietenkin, edelleen soittaa. Tulevaisuudessa näemme kuitenkin todennäköisesti myös paljon laitteita, joilla ei voi tekstata tai soittaa ”perinteisiä” puheluita, ainoastaan viestitellä ja soitella netin kautta. Miten varmistetaan, että hätäkeskukset pysyvät kehityksessä mukana?
Parlamentissa pohditaan muun muassa sitä, voitaisiinko tai pitäisikö sovelluksiin lisätä mahdollisuus soittaa hätäpuhelu tai lähettää hätäviesti. Voisiko niihin sisältyvää paikannuspalvelua hyödyntää siten, että hätäkeskus näkisi heti kartalta, missä maantienposkessa apua tarvitseva tarkalleen ottaen kököttää?
Suomessa paikannusteknologiaa käyttää 112-sovellus, jota on ladattu suomalaisiin älypuhelimiin jo 900 000 kappaletta. Miljoona ylittyy toivottavasti tänä keväänä. Sovellus toimii yhdessä hätäkeskuksen järjestelmien kanssa, toisin kuin pikaviestipalvelujen paikannusjärjestelmät. Euroopan laajuisen eCall-hätäviestijärjestelmän idea puolestaan on se, että vakavan kolarin sattuessa auton paikannus menee päälle ja auto soittaa itse lähimpään hätäkeskukseen.
Suomessa hätäpuhelun voi jo soittaa Skypellä. Esimerkiksi Georgiassa Skypellä voi soittaa myös viittomakielisiä hätäpuheluja.
Uutta on myös se, että ennen vain kuulovammaisille ja muille erityisryhmille suunnattu hätätekstari tulee kaikkien saataville. Hätäkeskus toivoo silti, että mikäli puhelun pystyy soittamaan, käytettäisiin soittoa mieluummin kuin tekstaria. Ruotsissa on arvioitu, että tekstiviestillä tulleen avunpyynnön käsittelyyn menee vähintään viisinkertainen aika puheluun verrattuna, mikä voi tarkoittaa henkeä uhkaavissa tilanteissa ratkaisevan suurta viivettä.
Suomessa hätäkeskuslaitoksellakin on jo olemassa ratkaisu siitä, miten hätätilanteesta voitaisiin vastaanottaa kuvia tai videotallenteita. Kysymys kuuluu, mihin ja millaisissa tilanteissa näitä tarvitaan, mihin ne tallennetaan ja kenelle ne jaetaan.
Soitossa on sekin hyvä puoli, että puhelimessa hätäkeskuksen päivystäjä pystyy arvioimaan, millaista apua tarkalleen tarvitaan ja kuinka kiireellinen tarve on. Hätäkeskuslaitoksessa tiedetään, että mikäli päivystäjä ei tekisi riskinarviointia, Suomesta loppuisivat ambulanssit ja poliisin yksiköt välittömästi. Puhelimessa päivystäjä voi myös tarvittaessa antaa vaikkapa elvytysohjeita.
Turvallista 112-päivää ja kaikkia muitakin päiviä!
