Hollannin vaalit on käyty, ja kuten Timo Harakka jo napakasti twiittasi, vallankumous on peruttu. Populistien hattutemppu epäonnistui. Suomessakin paljon puhuttu Geert Wildersin anti-islamilainen oikeistopopulistipuolue ei saanut lähellekään sellaisia kannatusmääriä kuin jotkut ehtivät uumoilla.
Suurin vaalivoittaja oli vihreä vasemmisto GroneLinks, joka kasvatti paikkalukunsa neljästä neljääntoista. Wilders lisäsi viidellä aikaisempaa 15 edustajan määrää. Suurimpana säilyi nykyinen pääministeripuolue VVD, joka sai 20% äänistä ja hävisi kahdeksan paikkaa. Liberaali, EU-myönteinen D66 lisäsi paikkalukuaan seitsemällä, Kristillisdemokraatit kuudella. Suurin häviäjä oli pääministeripuolueen kanssa hallituksessa ollut työväenpuolue, joka putosi valtavat 29 paikkaa.
28 puolueen joukosta parlamenttiin pääsi 13. Hallituksen muodostaa todennäköisesti keskustaoikeisto, joka kuitenkin tarvitsee hallitukseen vielä neljännen puolueen, jotta saisi enemmistön parlamentissa. Vihreä vasemmisto oli suurin voittaja ja keskustaoikeiston täytynee niellä tämä ja kosia heitä yhteistyöhön. Vihreä vasemmisto on jo väläytellyt kiinnostustaan, vaikka erukäteen arvioitiin, että se saattaa olla liian vasemmalla lähteäkseen helposti keskustaoikeiston kelkkaan. Työväenpuoluettakin saatetaan kysyä, mutta miksi lähteä, kun äänestäjät selvästi eivät halua nykyhallitusta eikä työväenpuolueen äänestäjät hyväksyneet aikaansaannoksia? Äänien romahdus on vahva signaali.
Brexitin ja Trumpin jälkeen Suomenkin mediassa rummutettiin jo etukäteen Wildersin anti-islamilaisen populistipuolueen voittoa. Onneksi hollantilaiset äänestäjät päättivät toisin ja kauhisteltu vaalivoitto jäi saavuttamatta. Suosiota saivat sen sijaan EU-myönteiset puolueet. Paikkamääräisesti eniten suosiotaan kasvattaneet vihreä vasemmisto ja D66 tekivät erittäin EU-myönteiset kampanjat. Vaalien katsottiin osaltaan mittaavan myös EU:n suosiota.
Miksi sitten ulkomainen media rummutti Wildersiä kuukausikaupalla? On puhuttu ulkomaisen median Wilders-pakkomielteestä. Jopa poliittiseen journalismiin erikoistunut lehti Politico kutsuu Hollannin vaaleihin liittyvää ulkomaanuutisointia juuri tuolla nimellä: Wilders-pakkomielle.
Nyt ihan oikeasti käsi sydämelle, media: Ymmärrättehän, että täyttämällä palstat päivästä ja kuukaudesta toiseen populisteilla te olette merkittävä osasyy oikeistopopulismin kasvuun? Oikeistopopulismi ei kaipaa vain positiivista huomiota vaan mitä tahansa huomiota. On selvää, että Wildersin ja hänen aatetovereidensa rasistisista, naisvihamielisistä ja ylipäätään radikaaleista kommenteista on helppo saada aikaan juttu siinä missä harmaammat asiapoliitikot eivät välttämättä ole yhtä kiinnostavia.
On varmaan helppo kirjoittaa raflaavista kannanotoista. On kuitenkin niin, että oikeistopopulistit elävät uutisoinnin volyymista. Populistisille liikkeille on tyypillistä, että niiden kannalta ei ole väliä, ovatko jutut kriittisiä, myötäsukaisia vai neutraaleja – kirjoittamalla oikeistopopulisteista pelaatte joka tapauksessa heidän pussiinsa. He käyttävät mediaa ja media joko ei ymmärrä sitä tai ei välitä. En tietenkään pyydä mediaa vaikenemaan – ainoastaan tunnustamaan itselleen, että mikäli oikeistopopulistit saavat uutisoinnissa satojen artikkeleiden edestä mediatilaa, on se merkittävä syy oikeistopopulismin kasvuun.
Tänään vaaleja seuraavana päivänä en löytänyt suomalaisesta mediasta tietoja, mitä asioita paikkamääränsä nelinkertaistanut vihreä vasemmisto ajoi. Tiedätkö sinä? Karismaattinen johtaja ja kaikki.
Kyselenpä kollegoilta ensi viikolla lisää.
