Suomalaisten kuluttajien oikeuksia ei pystytä kehittämään pelkästään Suomessa.
Suomalaiset tekevät nettiostoksia ja matkustavat enemmän kuin koskaan, enemmän kuin keskiarvoeurooppalainen.
EU:n sisämarkkina on ajatuksena monelle tuttu ja moni pohjalaisyritys on voinut kasvaa, kun on päässyt Suomen viiden miljoonan kuluttajan markkinoilta osaksi 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinaa. Minulle sisämarkkina ei riitä, myös kuluttajien oikeuksia täytyy puolustaa kotokulmia laajemmin. Siihen tarvitaan EU:ta.
Kuluttajatyötä tehdään kaikkialla, mutta annan omasta valiokunnastani kolme esimerkkiä siitä, miten EU parantaa kuluttajien asemaa.
Monet tietävätkin, että roaming-maksut poistuvat ensi kuun puolivälissä. Sen jälkeen kotiin soittaminen ja tekstaaminen toisesta EU-maasta ei enää aiheuta lisämaksuja. Myös mobiilinettiä saa käyttää muissa EU-maissa varsin paljon ilman lisämaksua. Tämän direktiivin sain olla neuvottelemassa! Parin vuoden päästä tuntuu hupsulta, että Tallinnasta Seinäjoelle soittaminen maksoi joskus enemmän kuin Vaasasta Seinäjoelle soittaminen.
Kun suomalainen yrittää shoppailla saksalaisessa nettikaupassa, joutuu hän usein pettymään. Halpoja auton osia tai edullista luonnonkosmetiikkaa voi kyllä katsella, mutta kun sitä yrittää tilata Suomeen, huomaakin, että suomalainen luottokortti ei käy tai kauppa ei toimita tuotteita näin kauas pohjoiseen.
EU:ssa valmistellaan lainsäädäntöä, joka varmistaisi, että kaikki EU-maiden asukkaat ovat yhdenvertaisessa asemassa mitä tulee nettikauppaan. Kun sisämarkkina kerran on avoin, on reilua, että suomalainenkin kuluttaja voi valita vapaasti, mistä tuotteensa tilaa.
Pidimme parlamentin puolella tärkeänä pienten yritysten suojelua siltä. Niiden ei tarvitse esimerkiksi järjestää kuljetusta kylmäketjua vaativalle elintarvikkeelle ja ne voivat silti myydä tavaraa netissä.
Nettimyynnissä voisivat petrata myös suomalaiset yritykset. Suomen tietoliikenneyhteydet ovat Euroopan huippua ja useimmat osaavat käyttää nettiä. Silti suomalaiset pk-yritykset käyvät kauppaa monia muita EU-maita vähemmän netin kautta. Myös Suomen yrittäjät on kannustanut suomalaisia yrityksiä tarjoamaan tuotteitaan netin kautta. Pohjanmaallakin on paljon yrityksiä, jotka myyvät upeita tuotteita, mutta joiden ohi ei päivittäin kulje huimaavan suurta asiakasvirtaa. Netissä potentiaalisia asiakkaita on Suomessa ja vähällä vaivalla muuallakin EU-alueella satoja miljoonia. Siksi yhteisiä sääntöjä rukataan helpottamaan digitaalisia sisämarkkinoita.
Tällä viikolla käsittelemme Strasbourgissa asiaa, joka kulkee nimellä verkkosisältöpalvelujen rajatylittävä siirrettävyys. Nimihirviön taka paljastuu kuluttajien elämää helpottava asia. Kun suomalainen nykyään ostaa verkosta vaikkapa pelejä, elokuvia tai tv-sarjoja tai esimerkiksi katselee Katsomoa, Ruutua tai Netflixiä, hän pystyy kyllä käyttämään palveluja kotimaassa. Mutta kun suomalainen matkustaa ulkomaille, hän ei saa automaattisesti käyttää ostamiaan palveluja. Moni on pettynyt, kun ei olekaan voinut seurata työmatkalla urheilukisoja suomalaisella selostuksella tai katsella lempisarjaa kesälomareissulla. Se tuntuu epäreilulta erityisesti jos on maksanut palvelusta erikseen. Nyt EU aikoo järjestää niin, että suomalaiset saavat maksamansa tuotteet käyttöön myös muissa EU-maissa.
Kansainvälistymisen, kaupan avaamisen ja kuluttajien oikeuksien varmistamisen täytyy kulkea yhtä jalkaa. Jos jälkimmäinen sakkaa, ei kahdesta ensimmäisestä ole lopulta juurikaan iloa.
Kolumni julkaistu Ilkassa 16.5.2017
