Hyvää Eurooppa-päivää!
Tänä vuonna se sujuu EU:n kannalta mukavissa merkeissä. Ranskalaiset valitsivat ylivoimaisella enemmistöllä presidentikseen liberaalin demokraatin, joka haluaa uudistaa EU:ta ja tehdä siitä paremman. Se on Suomen, Ranskan ja koko EU:n etu. Katse on tulevaisuudessa: millaisessa unionissa haluamme kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua asua?
Ranskassa kampanja EU:ta vastaan epäonnistui, mutta sitä epäilemättä yritetään silti toistaa muualla EU:ssa ja myös Suomessa.
Kampanjoita leimaa epämääräisyys. Tämä nähtiin kipeimmin Brexitin kanssa – nyt, neuvottelujen alettua, eroa ajaneet britit ihmettelevät huuli pyöreänä, mitäs tässä pitäisikään tehdä. Suunnitelmaa ei ollut. Populistit ympäri Eurooppaa hokevat EI EI EI EI kuin uhmaikäiset, mutta kun heiltä tiedustelee, miten he ovat sitten ajatelleet asiat järjestää, vastauksia ei yhtäkkiä olekaan. He kampanjoivat ilman tulevaisuudensuunnitelmaa tai näkemystä siitä, miten asioiden sitten pitäisi heidän mielestään mennä.
Kuka tarkastaa jatkossa elintarvikkeiden turvallisuuden? Ai Suomi itse? Millä rahalla?
Entäs lääkkeiden turvallisuuden, koneiden ja sähkötekniikan turvallisuuden, vauvansänkyjen turvallisuuden? Se, että meillä on kaupassa isot valikoimat, johtuu monelta osin siitä, että tällaiset turvallisuus- ja kuluttajansuoja-asiat voidaan valvoa ja testata yhtä aikaa koko EU:n markkinoille. Suomen minimarkkinoille harva jaksaa lähteä erikseen.
Mitenkäs tiede ja opiskelu, tykkäättekö? Miten ajattelitte järjestää niin, että tiede- ja tutkimusyhteistyö sekä opiskelijavaihdot pyörivät yhtä hyvin kuin nyt?
Ja mitäs mieltä olette tulleista? Onko ikävä niitä? Suomen talous elää viennistä, miten ajattelitte ratkaista tämän?
Kuka muuten neuvottelee kauppasopimukset? Ai Suomi yksin? Mitäs arvelette, kumpi saa paremmat ehdot, suuri EU vai pieni Suomi?
Ja entäpä Itämeren puhtaus ja ilmastonmuutos? Kiinnostaako? Kuinka paljon arvelette, että Suomi voi yksin tehdä kummankaan eteen?
Käyttekö ikinä ulkomailla? Onko hauskaa seisoa passijonoissa? Entä maksatteko mieluummin mobiilinetin käytöstä nolla euroa ekstraa (kuten koko EU-alueella kesäkuun 15. päivä jälkeen) vai 9900 euroa ekstraa gigalta (kuten vaikka Serbiassa, joka on Eurooppaa muttei EU:ta)?
Ja niin edelleen ja niin edelleen – sopimuksia ja yhteistyön muotoja on tuhansia. Britannia on saanut karvaasti kokea tämän, sillä edessä on tuhansista sopimuksista irrottautuminen ja tuhansien uusien, huonompien sopimusten solmiminen.
On erittäin hyvä asia, että kansalaiset kaikkialla EU:ssa haluavat muuttaa unionia. Totisesti on monta asiaa, jotka voisi parantaa tai suunnitella uudestaan. Kritiikki on erinomaisen tervetullutta – moni meistä mepeistä suorastaan haaveilee siitä, että ihmiset tulisivat kertomaan, mitä EU:lta toivoisivat ja miten asiat kannattaisi järjestää paremmin. Fiksu, asiallinen kritiikki muuttaa maailmaa ja EU:ta paremmaksi – pelkkä ”ein” huutaminen ei sitä tee.
Siispä tohdin näin Eurooppa-päivänä kannustaa kaikkia miettimään, mikä EU:ssa on tällä hetkellä mielestänne parasta ja mikä asia kaipaa kipeimmin korjausta. Nauttikaa Euroopasta!
