Suomalaisissa museoissa kuratointi on yleensä erittäin korkeatasoista, interaktiivisuuteen kiinnitetään huomiota ja tekstit ovat luettavissa useilla kielillä. Vaikka Eurooppa on täynnä loistavia museoita, on iso osa niistä suomalaiskävijän näkökulmasta suorastaan vanhanaikaisia. Kiitos teille, että olette totuttaneet meidät niin hyvään.
Belgiassa viikkomaahanmuuttajana huomaan miten vaikea on kielimuurin yli kotoutua. Emme edes ole yrittääneet belgialaiseen ympäristööm kovasti kotoutua ja autuaan iloisina olemme nauttineet niin Suomi-kuplasta kuin Brysselin kansainvälisestä kuplasta työni ja lasten koulun myötä, jossa belgialaisia on saman verran kuin muitakin kansallisuuksia. Tietenkin Suomi-kupla on vahva.
Heti alkuun kysymys: oletteko tarkastelleet omaa museoanne maahanmuuttajan silmin? Uskon että turisitien ja matkailun näkökulma on vahva ja lappusia ja opastusta löytyy englanniksi kotimaisten kielten lisäksi. Pisteet teille, jotka käytätte museoita apuna uusien kaupunkilaisten juurruttamiseen. Vähemmistökielen tulkin kanssa kiinankielinen kierros Pohjanmaan museossa tai Vaasan energiaklusterin intialaisen insinöörin vaimon perehtyttäminen näyttelyyn, jonka jälkeen hindin kielinen kierros Kuntsilla voisi toimia?
Kokemuksesta harmittelen, että Belgian museoista moni on jäänyt kovin pinnalliseksi minun ranskankielen tulkkauksen ja lasten kielitaidon varassa, kun flaamiakaan emme osaa.
Euroopan parlamentti, jossa työskentelen, on ympäröity museoilla.
Parlamentarium tutustuttaa Euroopan parlamentin historiaan ja toimintaan, upouusi
Euroopan historian talo haastaa pohtimaan Euroopan historiaa, keskustelemaan ja esittämään omia näkemyksiä sekä käy läpi Euroopan historian vaiheita aina myyttien hämärästä uusiin keksintöihin ja 1900-luvun kaaoksesta uudenlaiseen yhtenäisyyteen. Tavarat ovat kovin arkisia, mutta kaikilla EU:n virallisilla kielillä toimiva tabletti ja esittely herättää ne eloon, miten eurooppalaiset ovat mantereen poliittista järjestystä muuttaneet! Vierailijat myös haastetaan pohtimaan Euroopan tulevaisuutta.
Kivenheiton päästä löytyy myös luonnonhistoriallinen museo, joka vie vielä kauemmas, Euroopan esihistoriaan saakka. Työhuoneen ikkunasta pilkottaa Brysselin riemukaari, jonka juurella sijaitsevat valtavat sotahistorian ja arkeologian museot ja automuseo. Tällaisessa ympäristössä on mukava tehdä töitä!
Tänä keväänä Brysselissä EU kortteleissa keskustellaan kiihkeästi budjetista. Pitäisi päättää, kuinka paljon rahaa aiotaan käyttää vuosina 2021-2027, EU kielellä puhumme siis monivuotisesta rahoituskehyksestä, hastagginä näette sen merkinnällä MFF eli multiannual financial framework. Tilanne ei ole helppo: Britannian lähdön myötä budjetti pienenee, ja meneillään on monia isoja hankkeita, joihin tarvittaisiin itse asiassa enemmän, ei vähemmän rahaa kuin aiemmin. Jakaminen on aika raakaa puuhaa: paljonko saa aluetuet, puolustusyhteistyö, entä tiede, entä maatalous?
Ilouutinen tulee tässä: Budjettiesityksessä on tällä hetkellä ehdotettu lisää rahaa kulttuurille. Tarkoitus olisi nostaa summa 1,4 miljardista 1,8 miljardiin. Emme siis ainoastaan välttyisi leikkauksilta vaan saisimme tiukassa tilanteessa jopa lisää!
Toinenkin ilouutinen on. Puheet siitä, että kulttuuriohjelmat pitäisi EU:ssa yhdistää muihin ohjelmiin, vaikuttaisi nyt olevan kuopattu. Tämä on hyvä, sillä tiukassa taloustilanteessa tuppaa käymään niin, että omat, erilliset ohjelmat takaavat jatkuvuuden parhaiten.
Miksi kulttuurille – johon myös museot EU:n budjetoinnissa tietenkin lukeutuvat – ehdotetaan lisää rahaa?
EU:ssa tiedostetaan, miten tärkeä asia on kyseessä. Museoiden ja muun kulttuurin rooli kulttuuriperinnön edistämisessä ja yhteisen eurooppalaisen identiteetin rakentamisessa ymmärretään hyvin. EU-instituutioissa museoita ei nähdä esineiden säilyttämislaitoksina vaan Brysselissä nähdään, miten tärkeä rooli niillä on Euroopan aineellista ja aineetonta perintöä. Museoiden työ eri yhteiskunnan osa-alueilla tunnetaan ja tunnustetaan.
Myös tutkimukset kulttuurin vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen ovat EU:ssa tuttuja. Poliitikot ja virkamiehet sekä sosiaaliasioiden valiokunnassa, jossa itse olen jäsen, että kulttuurivaliokunnassa, tietävät, että kulttuuri vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin samaan tapaan kuin liikunta ja luonnossa oleskeleminen.
Ihmiset, jotka harrastavat kulttuuria yli 100 tuntia vuodessa, voivat tutkimusten mukaan paremmin kuin he, jotka eivät harrasta kulttuuria. Museot eivät ole herkkua ainoastaan aivoille vaan ihmisen terveydelle kokonaisvaltaisesti!
EU:ssa työskennellään sen eteen, että kulttuuri ymmärrettäisiin ottaa osaksi syrjäytymisen ehkäisyä ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämistä. Raporttia työstetään komissiossa parhaillaan ja se valmistuu keväällä 2019.
Myös Suomessa toivottavasti muistetaan kulttuurin arvo esimerkiksi meneillään olevassa maakunta- ja sote-uudistuksissa. Sotesta ei valitettavasti vieläkään selkeää sanottavaa ole, mutta toivon, että kulttuurin hyvinvointivaikutukset kyettäisiin ottamaan huomioon sote-palveluissa ja ennaltaehkäisevässä työssä. Te tiedätte minua paremmin, kuinka hyvin hyvinvoinnin ja tasa-arvon toteutuminen tulevissa sote-rakenteissa myös kulttuurin puolesta on otettu valmisteluissa huomioon. Pidetään tavoite hallinnon mullistuksissakin mielessä: kaikilla suomalaisilla pitää olla oikeus ja mahdollisuus kuluttaa ja osallistua kulttuuriin! Hallitus valmistelee suositusta taiteen ja kulttuurin rahoitus- ja toimintamalleista osana sosiaali- ja terveyssektoria – katsotaan, mitä siitä tulee. Teidän, kaikkien keskeisten toimijoiden ei tarvitse eikä kuulu odotella hiljaa muiden sotekysymysten viedessä huomion.
EU:ssa yli 300 000 ihmistä työskentelee yksin kulttuuriperinnön parissa, minkä lisäksi noin 7,8 miljoonaa muuta linkittyy suoraan kulttuuriperintöön – tähän sisältyvät esimerkiksi kääntäjät, museovahdit, oppaat ja niin edelleen. Noin puolet Unescon maailmanperintökohteista sijaitsee Euroopassa. Tässä rannikolla Vaasassa ollaan ylpeitä luonnon huomioimisesta maankohoamisilmiönä, tiedon visualisoinnissa ja jakamisessa ollaan tehty töitö toistakymmentä vuotta ja se paranee edelleen Raippaluodossa.
Vuosi 2018 on EU:ssa eurooppalaisen kulttuuriperinnön vuosi. Tämän vuoksikin pidän kunniakysymyksenä saada puhua valtakunnallisessa tilaisuudessa, Euroopan parlamentin jäsenenä ja vielä kotikaupungissani. 3 kärpästä samalla iskulla!
Komissio on arvioinut eurooppalaista kulttuuriperintöä koskevaa tutkimusta ja ehdottanut parannuksia eurooppalaiseen tutkimuskehykseen vuoden 2020 jälkeen. Vuosina 2014-2020 EU:n odotetaan investoivan 500 miljoonaa euroa kulttuuriperintöä koskevaan tutkimukseen ja innovointiin. Tarkoitus on parantaa Euroopan kansalaisten ymmärrystä kulttuuriperinnössä, ottaa kansalaiset paremmin mukaan kulttuuriperintöä koskeviin päätöksiin ja edistää tieteen ja teknologian roolia kulttuuriperinnössä.
Yksi vuoden teemoista on ollut kulttuuriperinnön digitalisointi. Se on läheinen asia, olenhan työskennellyt moneen digitalisointiin liittyvän hankkeen parissa ITRE-valiokunnassani, johon kuuluvat muun muassa teknologia- ja tiedeasiat. Tämän kauden viimeinen vuosi kuluu valiokunnassamme tärkeiden energia-asioiden ja digitalisaatioon liittyviin direktivien loppuunsaattamiseen, mutta uutena tulee vielä työ tutkimuksen rahoituksen sisältö eli suurimpana asiana ns HorizonEurope, jatkona ja entistä suurempana Horizon2020 tutkimusohjelmien jatkoksi.
Miten voimme siis parhaiten hyödyntää digitoinnin tarjoamia mahdollisuuksia? Nykyisiä Horisontti 2020 -tutkimusrahoja on käytetty hyvin muun muassa hankkeisiin, joissa tarkastellaan digitoinnin mahdollisuuksia konservoinnissa, esillepanossa ja kulutuksessa. Yksi tällainen hanke on GIFT, joka kehittää mobiilisovelluksia, joiden avulla ihminen saa museoista enemmän irti. Kävijät voivat esimerkiksi luoda näyttelyihin omia ”soittolistoja”, siis listata asioita, joita haluavat museossa nähdä, ja jakaa listoja ystävilleen. Tarkoitus on lähentää kävijää sekä fyysiseen että digitaaliseen aineistoon. Kuten tiedätte, nykyaikainen museoyleisö odottaa museoilta sekä houkuttelevuutta että uskottavuutta, kumpikaan ei saa kärsiä.
Digitointi voi olla tehokasta kulttuuriperinnön demokratisointia, koska se esimerkiksi sallii pääsyn aiemmin suljettuihin kulttuuriperintökohteisiin tai museokokoelmiin.
Virtuaalitodellisuus on yhä tärkeämpi osa museokokemusta ja saavutettavuutta,
mutta tarvitsee toki resursseja.
Museoihin tulee saada uusia ja uusia sukupolvia. Poikani 9v on jo parin loman ja viikonlopun yhteydessä todennut, ai museo! Ei varmana! Nyt kun olis kertoa hänelle lupaus, että mennään laittamaan virtuaalilasit päälle tai tabletti käyttäisi lisättyä todellisuutta ja lisäsi linnan seinille vanhat värit ja ritarit kävelisivät vastaan, muuttuisi ääni kellossa heti. Niin kävi Atenemissa 6-vuotiaalle, kun kuulokkeilla sai itse kierrellä ja valita aktivoitavan taulun ja kulkujärjestyksen… ihmetellä taulun teon vaiheita ja etsiä yksityiskohtia, joista ei kertojaa kuulematta olisi voinut arvatakaan. ”Äiti äiti pliis, saanko mä kattoa vielä yhden? Ja vielä…?”
Aineiston digitoinnissa ja sen tuomisessa houkuttelevasti julki ON kyse isoista asioista. ENSINNÄKIN tasa-arvosta: digiaineiston avulla museoihin pääsevät tutustumaan ne, jotka eivät jostain syystä voi tai joilla ei ole varaa lähteä vaikkapa pääkaupungin saati Pariisin museoihin. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä tämän vuoden valitsemisesta kulttuuriperinnön teemavuodeksi todetaan nimenomaisesti näin:
”edistetään ratkaisuja, joiden ansiosta kulttuuriperintö tuodaan kaikkien saataville ja ulottuville, myös digitaalisten välineiden kautta, poistamalla sosiaaliset, kulttuuriset ja fyysiset esteet sekä ottaen huomioon henkilöt, joilla on erityistarpeita”
TOISEKSI pitää miettiä vastuuta matkailun lisäämisessä ja ilmastonmuutoksessa.
Edelleen parlamentin päätös teemavuodesta: (sitaatti)
”edistetään kulttuuriperinnön ja ympäristöpolitiikan välisiä yhteisvaikutuksia sisällyttämällä kulttuuriperintökysymykset ympäristö-, arkkitehtuuri- ja suunnittelupolitiikkaan sekä edistämällä energiatehokkuutta JA
”kannustetaan alueellisia ja paikallisia kehittämisstrategioita kulttuuriperinnön tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen, esimerkiksi edistämällä kestävää matkailua”
Monessa kaupungissa upeat museot ovat tärkeä tai tärkein syy tehdä matka ulkomailta saakka – miten museot voivat säilyttää houkuttavuuden mutta kuitenkin toimia vastuullisesti suhteessa lentämiseen, joka on yksi ilmastomuutoksen suuria nopeuttajia? Olisiko digitoinnista helpotusta tähän? Entäpä vielä tiiviimmästä yhteistyöstä ja kiertävistä näyttelyistä, joissa peruskokoelmia kierrätettäisiin eurooppalaisista museoista toiseen entistä enemmän?
Minulla ei ole tähän vastausta, mutta kuulisin mieluusti pohdintaanne jatkossa museotyön ja kestävän kehityksen suhteesta. Kun teema on Ajankohtaisimmat museot, tulee
maapallon kestävyys ja ilmastonmuutos,
sosiaalinen kestävyys ja väestöliikkeet ja
tekniikan kehittyminen ja eettinen kestävyys varmasti olemaan työlistallanne matkalla kohti vuotta 2030.
Kuten olette toivottavasti puheenvuorostani kuulleet, asetan paljon toiveita hartioillenne! Lupaan myös olla tukemassa omilla foorumeillani työnne arvostusta ja taloudellisiakin edellytyksiä. Ja henkilökohtaisella tasolla sanon: nähdään! Perheen rupeama Brysselissä päättyy kesällä vaikka minun meppityöni jatkuu vielä, ainakin vuoden. Kotimaahan paluuta juhlittiin jo pääsiäislomalla: meillä on jo museokortit valmiina!
Toivottavasti museopäivät ovat olleet antoisat! Voimia ja intoa tärkeään työhön!
