Muovijäte merissä puhuttaa maailmaa. Mutta koskeeko asia vain valtameripyörteitä, Aasian tai Etelä-Amerikan rantoja? Tai Välimerta, jossa monet suomalaislomailijatkin ovat nähneet totuttua huonompaa jätehuoltoa.
Sain keväällä tekstarin Piialta Vaasasta, jossa hän kertoi nähneensä järkyttäviä kuvia valaista, joiden vatsassa saattoi olla 80 muovipussia! Piia kysyi, voinko minä meppinä EU:ssa tehdä asialle mitään.
Ilahduin, kun huomaan, että pohjalaisia todellakin kiinnostaa myös maailman meno ja valtamerten tila! Mutta muovi ja varsinkin mikromuovi ruokatuotteiden ja veden laadun (niin juoma- kuin merivedenkin) kautta koskettaa lopulta meitä kaikkia merten, eliöiden ja ravinnon kautta.
Kyllä Sundomin savusiika maistuu mukavammin, jos tietää, ettei siihen kerry mikromuovia pienemmistä eliöistä tai suoraan meriroskasta.
Maailman merten muovikuormituksesta 1–10 prosenttia tulee EU:n alueelta. Lisäksi polttamalla hävitetty muovi on tietenkin myös päästö siinä missä polton päästöt yleensäkin. Kertakäyttötalous ylipäätään on aika ahdistavaa.
Uskon, että moni lapsiperhe tunnistaa saman kuin minä: ihan rehellisesti muoviähky on tuttu vähintäänkin synttäreiltä ja joulusta ja pikaruokakassillisesta perheelle.
Miten voisimme päästä kohti kestävämpää muovin kulutusta niin, että se tapahtuisi luonnollisena osana päivittäisiä valintojamme? Muovista on paljon etuja myös esimerkiksi ruokapakkauksissa. Ruokahävikki on moninkertaista tuhlausta.
Kuulin vertauksen, että kinkunsiivun hukka on suurempi haitta kuin sen muovipakkaus. Koitetaan taklata omissa valinnoissa siis molempia, vähentää muovia ja ruokajätettä.
Meppinä voin ja teenkin paljon! Komission uuden esityksen mukaan tulevaisuudessa useista kertakäyttöisistä muovituotteista, kuten muovipilleistä ja kertakäyttöaterimista aiotaan luopua Euroopan unionissa.
On myös kaavailtu muovin käytölle maksua, joka huomioisi sen haittavaikutukset eli kannustaisi sen käytön tarkempaan harkintaan. Jo tällä kaudella saatiin valmiiksi myös kiertotalouspaketin lainsäädännöllä tavoitteita vähentää niin muovipakkauksia kuin ruokahävikkiä. Konkretia jälkimmäisessä jää jäsenmaiden harteille, kuinka sen vähentämistavoitteen aikoo toteuttaa.
Olen myös biotalousmeppi, ja öljyperäistä muovia voidaan jo nykyisin korvata kasviperäisillä tuotteilla. Biomuoveissa kehitystyö on edistynyt ja niitä on jo miellyttävän oloisia, kierrätettäviä ja muutenkin laatuominaisuuksiltaan korkeita tuotteita markkinoilla.
Tämän vaalikauden viimeinen meppivuosi menee tulevan rahoituskauden, vuosien 2021–2027 budjettikehysten lainsäädännössä. Osana tätä on uutena rahoituksen tulolähteenä esitetty myös muovimaksua. Muovin kierrättämisen ja käytön vähentämisen kannusteena on siis maksu, jonka joutuisi maksamaan, ellei tavoitteita toteuta.
Uusia maksujärjestelmiä – jotka kohtelisivat samalla tavalla kaikkia jäsenmaita – koetetaan hakea, että suorat jäsenmaksut EU:lle voisivat alentua ja samalla tehokkaasti vähennettäisiin muovin päätymistä luontoon.
Euroopassa tuotetaan vuodessa arviolta 25 miljoonaa tonnia muovijätettä, joista kierrätetään vajaa 30 prosenttia. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kaikki EU:n markkinoilla olevat muovipakkaukset ovat uudelleen käytettäviä tai kustannustehokkaasti kierrätettäviä.
Suomen ympäristökeskuksen tekemän raportin mukaan Suomessa erilliskerättyä yhdyskuntajäteperäistä muovia on pääasiassa kierrätetty tai hyödynnetty energiana. Kierrätysmäärät ovat toistaiseksi sangen vähäisiä, 16–20 prosenttia.
Pistetäänkö tuulemaan ja toimitaan fiksusti mieluummin etunojassa kuin myöhässä!
Miapetra Kumpula-Natri
S&D
Euroopan parlamentin jäsen
