Kirjoitin Akavalainen-verkkolehden Kohti parempaa Eurooppaa -kolumnisarjaan, miten Brysselin suomalaisia virkamiehiä ja -naisia uhkaa kohta jopa varsinainen eläkepommi. Uusia tekojöitä kaivataan!
Lue koko kirjoitus alta:
Tarjoaako Suomi tarpeeksi tukea ja koulutusta EU-urakilpailuihin? Miten suhtaudumme EU-urapolkuun? ”Suomalaisia nuoria rekrytoidaan vain muutama vuodessa ja nuorissa olemme jo aliedustettujen joukossa”, kirjoittaa europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri.
Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi vuonna 1995, Brysseliin muutti
satoja suomalaisia töihin erilaisiin EU-toimielimiin. Vielä toistaiseksi
suomalaisten määrä EU-toimielimissä on jokseenkin hyvä, mutta useat
suomalaiset virkamiehet ja -naiset ovat jäämässä eläkkeelle lähivuosina.
Kuka edes haluaa hukuttautua Brysselin byrokratiaan ja miksi se on tärkeää?
Kyse on ensinnäkin EU:n omasta legitimiteetistä ja toisekseen Suomen tuntemisesta, ymmärtämisestä tai etujen valvomisesta. Jokainen jäsenmaa osallistuu EU:n kulujen maksamiseen. On kohtuullista odottaa, että jokaisella maalla on ihmisiä Brysselissä töissä hallinnossakin.
EU-virkamiehet eivät edusta jäsenmaataan, vaan unionia. Silti he tuovat mukanaan tietämyksen oman maansa kulttuurista, taloudesta ja erityisolosuhteista. Unionin toimielimet tarvitsevat tätä tietoa pystyäkseen valmistelemaan ja säätämään lakeja, jotka koskettavat meitä kaikkia. On tärkeää, että toimielimistä löytyy ihmisiä, jotka ovat kasvaneet ja koulutettu ymmärtämään esimerkiksi suomalaista metsä- ja maataloutta, rajavalvonnan erityisolosuhteita, kauppapolitiikan tarpeita ja työmarkkinajärjestelmää.
Nyt voisi katsoa myös peiliin. Tarjoaako
Suomi tarpeeksi tukea ja koulutusta EU-urakilpailuihin? Viestitäänkö
työmahdollisuuksista riittävästi? Kannustetaanko Suomessa nuoria
hakemaan tarpeeksi? Esimerkiksi Ruotsilla ja Tanskalla on ylimmällä
poliittisella tasolla hyväksytty strategia ja koulutusresursseja, joilla
heitä houkutellaan EU-uralle. Meilläkin annetaan tukea, mutta sitä on
selkeästi vähemmän kuin naapureilla.
Ongelma on muodostumassa niin suureksi, että pelkillä kansallisilla toimenpiteillä sitä ei korjata. EU:n toimielimillä on halutessaan mahdollisuus järjestää maakohtaisia rekrytointikilpailuja henkilöstöltään aliedustetuille maille. Tämä on poliittisesti herkkä vaihtoehto, koska yliedustetut maat, kuten Italia, tulevat tällaisia toimenpiteitä vastustamaan.
Suomen ja muiden aliedustettujen maiden täytyy aktivoitua. Niiden on edellytettävä konkreettisia toimenpiteitä nopeasti. Haluan nähdä tulevaisuudessakin EU-virkamiehiä, joilla riittää ymmärrystä siitä, mitä Suomi unionilta tarvitsee ja mitä me voimme unionille antaa.
Heitän lopuksi vielä teille akavalaisille kehotuksen: Hakekaa rohkeasti EU-uralle! Olkaa kiinnostuneita ja kysykää neuvoa vaikka allekirjoittaneelta, osaaville tekijöille löytyy kyllä paikkansa. Ilman hakijoita ei saada tekijöitä!
