Kirjoitin Demokraatin ensimmäiseen aikakausilehtinumeroon! Hienolta näytti lehti, alla pohdintaa keväästä.
====================
Vuosi vaihtui – ja vaalikevät alkoi. Yksi kevään teemoista on, että osa Euroopasta ja sen ihmisistä oireilevat. Tämän on osoittanut muun muassa jatkuvasti surkuhupaisemmaksi muodostuva tapaus Brexit, ranskalaiset keltaliivit, Italian populistien vaalivoitto sekä Puolan ja varsinkin Unkarin yhä kovemmaksi käyvä pokkurointi.
Oireilun taustalla on monia, vakavasti otettavia syitä ja yhteiskunnallista ongelmia. Viime vuosien aikana populistiset liikkeet ovat ottaneet tässä keskustelussa valitettavasti ilmatilaa. Puhutaanpa välillä jo eurokriittisten jytkystä europarlamenttiin, joskaan ainakaan Suomessa gallupit eivät tue väitettä lainkaan.
Sanoin valitettavasti, sillä Euroopan unionin tai maahanmuuton syyllistämisellä ja mustavalkoiseen vastakkainasetteluun pohjautuvalla puheenparrella ei saada ratkaistua niitä haasteita, joita nopeasti muuttuva työelämä, ilmastonmuutos ja maahanmuuttopolitiikka meille luovat. Tämän vuosisadan haasteita ratkaistaan kansallisvaltioita isommalla tasolla.
Puolan ja etenkin Unkarin kehityksestä olemme oppineet, miten ”kansallismieliset lupaukset” ovat muuttuneet oikeuslaitoksen halventamiseksi, korruptioksi ja vapaan median suitsemiseksi. EU etsii parhaillaan vastalääkkeitä tähän: tavoitteena on, että ainakaan yhteisellä EU:n rahalla ei tueta oikeusvaltion vastaista kehitystä. Brexit on puolestaan näyttänyt, miten valheelliset väitteet, lokakampanja ja jopa ulkopuolinen puuttuminen sosiaalisen median kautta ovat johtaneet valtavaan sekasotkuun, jonka seurauksena kukaan Britanniassa ei tunnu tietävän, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos jotain, niin brexit on osoittanut muille EU-erosta haikaileville, että erohuuteiluissa ei ollut mitään järkeä.
Populistien tarjoama ei-ei-vaihtoehdoton politiikka hankaloittaa uusien yhteisten ratkaisujen syntymistä ja halvaannuttaa jo olemassa olevien EU-instituutioiden – kuten sisämarkkinoiden ja laadukkaiden kauppasopimuksien – määrätietoista kehittämistä. Tämä tekee vaikeammaksi huolehtia työntekijöiden asemasta, luonnosta ja ilmastomuutoksesta.
Onneksi maailma ja Eurooppa eivät ole niin synkkiä, kuin tähän asti olen maalaillut. En usko eurokriittisten jytkyyn. Syksyn eurobarometrista selvisi, että ennätyksellisen moni eurooppalainen (62 %) näkee maansa hyötyvän EU-jäsenyydestä – suomalaisistakin vastaajista 65 %, joka on korkein luku 10 vuoteen!
Kevään vaalikeskusteluun ja EU:n tuleville vuosille on haettava voimaa tästä. Ihmiset haluavat vaikuttaa unionin kautta ja myös uskovat siihen. Meidän tehtävämme on toteuttaa ihmisten unionia ja löytää ratkaisuja. EU on liian voimakas jätettäväksi vääriin käsiin – jokaisen kannattaa muistaa tämä kevään eduskunta- ja eurovaaleissa!
