”On oltava rohkeutta säädellä tulevaisuutta!” – Puheeni Oikeuslaitospäivillä: Tekoäly ja lainsäädäntö

Oletan, että haluatte kuulla ajatuksia digimepiltä, mitä lainsäätäjien päässä liikkuu tekoälyn tulemisesta ja mahdollisesta säätelytarpeesta. Hyvät kuulijat! Kiitos kutsusta oikeuslaitospäiville.

Toimiva oikeuslaitos on vakaan yhteiskunnan perusta yhdessä kahden muun vallan kolmijaon pilarin, eli kansanedustuslaitoksen sekä toimivan toimeenpanevan laitoksen eli hallituksen kanssa. Erityisen iloinen olen siitä, että näillä oikeuslaitospäivillä puhutaan ennen kaikkea tulevaisuudesta! Upeaa huomata, miten ajan hermoilla päivän aihe on, nostaessaan tekoälyn keskiöön. Suomalainen yhteiskunta on aina ollut hyvin valmistautunut tulevaisuuteen.

Me emme pelkää tulevaa, vaan otamme sen haltuun ja huolehdimme, että hyvinvointivaltio toimii, vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuisikin. Tämän puheeni aiheeksi – tekoäly ja lainsäädäntö. Mutta mitä tekoäly oikeastaan tarkoittaa? Tekoäly tarkoittaa laitetta tai ohjelmaa, joka ympäristöään analysoimalla pyrkii maksimoimaan mahdollisuutensa saavuttaa päämääränsä. Eli toisin sanoen pyrkii toimimaan kuten ihmiset.

Tekoäly hyödyntää tietokoneiden laskentakyvyssä viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtunutta valtavan nopeaa kehitystä sekä erityisesti mahdollisuutta käyttää ympäröivästä maailmasta syntyvää dataa merkityksien esiin nostamiseen ja niistä johtopäätöksien tekemiseen. Insinöörinä huomautan, että varsinaiseen tekoälyyn on matkaa, useimmiten titteli annetaannsuht koht selkeälle koneoppimiselle tai vain ison datamäärän nopealle käsittelylle. Haluaisin jakaa ajatuksena tällaisen käsitteellisen huomion: mielestäni sanat teko ja äly johtavat keskustelua ja fokusta helposti harhaan.

Ei kysymys ole mistään keinotekoisesta – ”artificial” – vaan hyvinkin luonnollisesta kehityksestä. Ehkä enemmänkin pitäisi puhua ei tekoälystä vaan tukiälystä: teknologiasta joka on mukana muutoksessa ja joka auttaa meitä selviytymään entistä paremmin arkipäivän ja yhteiskunnan haasteista. Olemassa olevan tiedon nopea ja perusteellinen analysointi ja hyödyntäminen usein ihmisen päätöksen tueksi – tai ainakin ihmisen luomien algoritmien, analyysi- ja laskuohjeiden mukaisesti.

Englanniksi tämä sama menee : let’s make this less artificial and more intellectual! Hyvät kuulijat, Mitkä ovat tekoälyn mahdollisuudet yhteiskunnassamme? Ensimmäisenä mieleen nousee varmastikin jokapäiväisten tehtäviemme tehokkuuden parantaminen. Olisihan se hienoa, jos kalenterit, sähköpostit tai matkalaskut hoituisivat automatisoidusti ja itse voisi keskittyä johonkin tuottavampaan! Siis automatisoinnin jalostamista arjen avuksi. 

Tekoälyä hyödyntämällä voimme tehdä yhteiskunnan päätöksiä nopeammin, varmemmin ja tehokkaammin.

Mutta tekoälyä voidaan hyödyntää paljon laajemminkin. Tekoälyä hyödyntämällä voimme tehdä yhteiskunnan päätöksiä nopeammin, varmemmin ja tehokkaammin kuin tähän asti. Monet asiat lainsäädännössäkin ovat kodifioitavissa säännöiksi, joita tietokoneenkin on helppo seurata.

Toki monet asiat eivät ole ja ne vaativatkin enemmän tulkintaa, johon sitten tarvitaan juristeja, asiantuntijoita ja oikeuslaitosten pätevää henkilökuntaa. Mutta niiltä osin kuin tietokone pystyy tulkitsemaan esimerkiksi sosiaaliturvaa, meillä on vielä paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Suomen kansallinen tekoälyhanke Aurora selvittää miten henkilön polkua yhteiskunnan eri palveluiden parissa voitaisiin sujuvoittaa.

Hankkeessa luodaan kullekin henkilölle ikään kuin virtuaalinen vastinpari ja kun tarvetta elämässä yhteiskunnan palveluille esiintyy, esimerkiksi lasten saamisen, naimisiinmenon tai tapaturman myötä, niin silloin tämä ”robotti” eli tiedon käsittely pystyy ”keskustelemaan” eli välittämään tietoa valtionhallinnon eri toimielinten omien tekoälyjen kanssa ja etsimään sen parhaimman palvelun, jota julkinen sektori juuri sillä hetkellä voi suosittaa.

Se tarkoittaa, että jatkossa esimerkiksi sosiaaliturvasta olisi mahdollista saada ikään kuin esitäytetyn veroilmoituksen kaltainen ehdotus, joka perustuisi tekoälyn pohtimaan optimaaliseen toimintatapaan. Jo nyt tekoäly automatisoi monia rutiininomaisia tehtäviä. Valtioneuvoston kokeiluhankkeessa luotiin henkilöstöraportteja automaattisesti kirjoittava raporttirobotti. Ei ole siis kyse mistään tieteishaihattelusta vaan ratkaisuista, jotka ovat jo nyt tai aivan lähiaikoina osa arkipäivää. 

Työelämän murros on ollut 1990- ja 2000-luvuilla jatkuvaa jo ennen nykyistä puhetta tekoälystä.

Hyvät kuulijat, Tekoälyllä on kuitenkin monia potentiaalisesti haitallisiakin puolia, joihin meidän pitää kiinnittää huomiota. Eräs yleisimmistä esitetystä väitteistä on, että ihmisten työpaikat menevät tekoälyn kehityksen myötä. Tosiasiassa työelämän murros on ollut 1990- ja 2000-luvuilla jatkuvaa jo ennen nykyistä puhetta tekoälystä.

Suomalaisessa työelämässä keskipalkkaisten ammattien, kuten vaikka pankkivirkailijoiden, tehtävät ovat vähentyneet digitalisaation myötä. Samalla tilalle on tullut vaativia asiantuntijatehtäviä sekä matalapalkkaisia palvelu ammatteja. Tietotekniikan ja tekoälyn kehitys tulee entisestään kiihdyttämään tätä muutosta. Meidän on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että digitaaliset taidot ja elinikäinen oppiminen ovat ensisijalla työelämän kehittämisessä.

Varmasti tarvitaan myös kohdennettuja toimenpiteitä juuri niille aloille, joissa muutos on suurin. Tasa-arvoista koulutusta lapsille ei tässä työn murroksessa voi ohittaa! Elinikäisen oppimisen on annettava digiajan valmiuksia myös työelämän varrella. Ja olemme EU:n diginaisten voimin mm lähettäneet maiden hallituksille toivetta kiinnittää huomiota myös naisten digitaitoihin: kun ICT alalla työskentelee EU:ssa jo nyt 8,2 miljoonaa ihmistä ja odotetaan moninkertainen määrä uusia työpaikkoja, olisi väärin, jos nykyinen noin 16 % osuus noista töistä digialalla olisi vain naisille. 

Toinen tekoälyn uhka joka usein esiintyy, on sen kontrolloimattomuus: Syntyykö suuri itsenäinen tekoälyrobotti, jota emme voi kontrolloida – ja joka lopulta tuhoaa maailman kuin Terminator-elokuvissa ikään? Tähän ei ehkä ole riskiä, mikäli suhtaudumme tekoälyn mahdollisuuksiin ja uhkiin vakavasti ja mikäli edellytämme tekoälyn kanssa toimivilta ihmisiltä, yrityksiltä ja tutkijoilta vahvaa eettistä toimintatapaa.

Hyvinvointivaltion kaltainen perusta tarjoaa vahvan pohjan yhteiskunnallisista muutoksista selviämiselle.

Eräs parlamentin viehkeässä robotisaatioraportissa esitetty aloite on, että ihmisen pitäisi saada tietää, milloin hän on tekemisissä robotin kanssa. Kolmanneksi kysymys on yhteiskunnan kyvystä muuttua ja mukautua: tekoäly voi avata uusia ideoita ja mahdollisuuksia, joita emme ole tulleet vielä ajatelleeksi ja sitä kautta aiheuttaa muutoksia, jotka eivät ole mieluisia. Tai muutos epätasa-arvoistaa liikaa. Muutos on aina toisille mahdollisuus, toisille uhka. Kilvoittelu on edistymisen edellytys ja moottori, mutta täysi informaation (ja vallan) keskittyminen ei ole yhteiskunnallisesti toivottavaa eikä kestävää.

Uskon kuitenkin vahvasti, että hyvinvointivaltion kaltainen perusta tarjoaa vahvan pohjan yhteiskunnallisista muutoksista selviämiselle. Yhteiskunta joka pitää huolta heikoimmin pärjäävistä on myös joustava. Suomi on vakautensa takia hyvä kokeilualusta erilaisille palveluille, joita tekoälyn kautta voi syntyä. 

Hyvät kuulijat, Googlen toimitusjohtaja Sundar Pichai on verrannut tekoälyä tulen keksimiseen. Hän pitää sitä niin merkittävänä asiana ihmiskunnan kehitykselle. Pichai sanoi myös, että kesti oman aikansa, ennen kuin ihminen oppi hallitsemaan tulta. Tuli on ollut mahtava työkalu ja edellytys lähes kaikelle muulle hyvinvoinnille, mutta tuli voi olla myös vaarallinen kokemattomissa käsissä. Siksi tarvitaan muita työkaluja, sääntöjä ja sääntelyä, jotta tulesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Tekoälyn osalta olemme samanlaisessa tilanteessa. Näkisin että tekoäly sääntelyn osalta meidän on ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota kahteen näkökulmaan.

Ensimmäinen on etiikka. Ihmiskunta pystyy hyvään silloin kun puhallamme yhteen hiileen ja luotamme toisiimme. Tämä ei aina ole helppoa ja voi kuulostaa naivilta. Mutta ihmiskunta on pystynyt esimerkiksi sellaisiin yhteisiin ponnistuksiin kuin yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus tai lasten oikeuksien sopimus. Ihmiskunta on pystynyt tarttumaan ilmastonmuutoksen haasteeseen – se pystyy myös vastaamaan tekoälyn etiikan kysymyksiin. Tarvitaankin globaali keskustelu niistä eettisistä periaatteista, joilla tekoälyn kaltaista uutta teknologiaa jatkossa hyödynnetään. Euroopan unioni on tässä luonteva keskustelun avaaja. Sen lisäksi, että puhumme tekoälyn ja digitalisaation tuomista taloudellisista mahdollisuuksista, tarvitsemme myös keskustelua etiikasta ja siitä mikä on oikein. 

Toinen keskeinen sääntely tarve liittyy tekoälyn tarvitsemaan dataan. Kenellä datan omistajuus on, miten dataa hyödynnetään, ja miten data liikkuu paikasta, omistajalta tai maasta toiseen. Tämä kytkeytyy keskeisesti esimerkiksi keskusteluun tekijänoikeuksista, joka on muuten näiden viikkojen kuumin peruna Euroopan parlamentissa. Monien tekoälyn avulla luotujen teosten tai sovellutusten taustalla on muiden ihmisten luomia sävellyksiä ja taideteoksia. Onko oikein, että kaikki tämä data on hyödynnettävissä?

Tietoon liittyy syvästi myös yksityisyys, kuka omistaa tiedot minusta. Esim ihmisten henkilökohtainen data esim. älykellosta? Rajanveto ei ole helppoa yritysten ja julkisen välilläkään. Paikallistaminen, auton liikennetietojen käyttä, ruuhkien, säiden ja onnettomuuksien rajapinta julkiseen dataan ja muiden liikenteessä olevien kesken.

Euroopan unionissa on viime vuosien aikana käsiteltyyn datan liikkuvuuteen ja datasuojaan liittyviä lainsäädäntöesityksiä.

Datan sanotaan olevan uusi öljy, niin läsnä se kaikkialla on. Monet sääntömme ovat vielä kirjapainamisen ajalta ja soveltuvat huonosti data-aikaan. Tätä säätelykehikkoa pohdimme ja arvelemme tänä keväänä tulevan komission työksi. Julkisen sektorin osalta kysymys on helpompi. Suomi on sitoutunut avaamaan lähes kaiken mahdollisen julkisen sektorin dataan sovelluskehittäjien hyödynnettäväksi ja esimerkiksi liikennesovellutuksissa, kuten Reittioppassa.

Olemme jo nähneet minkälaisia uusia palveluita se voi tuottaa. Ja näemme myös sen, miten hölmöä, kun joku liikenteen palanen jättää tietonsa aukaisematta: tiedät miten mennä kävellen, pyörällä, autolla, taksilla, bussilla, metrolla – mutta juna saattaa puuttua… ärsytys luo uutta kysyntää ja kummastusta: miksi joku ei avaa tietojaan?! Periaatteista lisää konkretiaan – mitä seuraavaksi tekoälyssä pitäisi tapahtua lainsäädännöllisestä näkökulmasta?

Euroopan unionissa on viime vuosien aikana käsiteltyyn datan liikkuvuuteen ja datasuojaan liittyviä lainsäädäntöesityksiä. Niin sanottu Free Flow of Data -asetus sekä yleinen tietosuoja-asetus GDPR ovat olleet hyviä esimerkkejä siitä, minkälaisella mahdollistavalla sääntelyllä voimme luoda sekä pohjaa uuden teknologian kehittymiselle, että ihmisten oikeuksien turvaamiselle. Monia kysymyksiä on kuitenkin ratkaisematta.

Esimerkiksi voiko liian keskittynyt datan omistajuus ylittää määräävän markkina-aseman kriteerin? Tarvitsemme seuraavalla EU-vaalikaudella kokonaisvaltaisen keskustelun ensinnäkin tekoälyn etiikasta ja eettisistä periaatteesta sekä toiseksi tekoälyn hyödyntämien datavirtojen kulkemisesta ja oikeutuksesta. Tekoälyn osalta on vielä myös valtava määrä tutkittavaa, enne kuin sen potentiaali on täysin hyödynnettävissä.

Euroopan unioni ja Euroopan maat ovat jäämässä jälkeen sekä Yhdysvalloista että Kiinasta, mitä tulee tekoälytutkimukseen käytettävistä rahasummista.

Euroopan unioni ja Euroopan maat ovat jäämässä jälkeen sekä Yhdysvalloista että Kiinasta, mitä tulee tekoälytutkimukseen käytettävistä rahasummista. Osaltaan tämä ongelma on korjaantumassa tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, mutta meidän tulisi pohtia miten voisimme saada vielä lisää yksityisen ja julkisen sektorin tutkimuspanostuksia tekoälytutkimukseen.

Tässä tulisi myös jokaisen yksittäisen sektorin, kuten vaikka oikeuslaitoksen ja oikeusjärjestelmän, kantaa kortensa kekoon ja ohjata tutkimukseen ja kehittämiseen tarkoitettuja rahoja tekoälyn ja uuden teknologian tutkimiseen. Asialla on myös strateginen merkitys tekoälyn ja uuden teknologian aiheuttamien muutosten kannalta. Kuka omistaa tekoälyn ja päättää sen kehityksen suunnasta? Eurooppalaiset ovat kiinalaisia paljon haluttomampia ja jakamaan henkilökohtaista dataa.

On tärkeä kysymys, kenen arvojen pohjalle tuleva tekoälyn pohjautuva maailma rakentuu? Lopuksi haluaisin sanoa, että erityisesti niillä osa-alueilla, joissa puhutaan ihmisten luottamuksesta yhteiskuntaan, kuten vaikkapa sosiaaliturvajärjestelmä, demokraattinen vaalijärjestelmä tai oikeuslaitos, niin niissä meidän pitää olla erityisen varovaisia. Kun Uber mullisti taksialan se toimi nopeasti lainsäädännöstä välittämättä. Haastamalla vanhat toimintamallit se ehkä paransi ihmisten saamaan kyytipalvelua ja sai muutoksia aikaan nopeasti.

Mutta olemme myös nopeasti nähneet ne kestämättömät puolet, joita tämän kaltaisen toimintatapaan liittyy ja joutuneet korjaamaan virheitä, kuten vaikkapa kuljettajien alipalkkausta, jälkikäteen. Julkisten instituutioiden luottamuksen kanssa tällaiseen peliin ei ole varaa.
Oikeuslaitoksissa on jo digitalisaation lieveilmiöiden ratkaisuun otettu kantaa – vaikka osa lainsäädännöstä on paperille painetulta aikakaudelta. Mainitsen vihapuhee, trollit ja botit sekä ilmiöiden vastuulliset tahot perinteistä vaikeammin tulkittavina töinä. Euroopan parlamentissa tasapainottelemme innovaatioiden mahdollistamisen ja varovaisuuden välillä. Kummastakin suunnasta moititaan. Lainsäätäjän haaste on myös oikeaaikaisuus. Ehkäistä vai estää, mahdollistaa vai kannustaa.

On oltava rohkeutta säädellä tulevaisuutta!

Arvoisat kuulijat, Euroopan unioni ei ole ”jossain siellä”, tekoälyn säätely on globaalin luonteenlaadun vuoksi paikallisella tai valtiollisella tasolla haastavaa tai mahdotonta – tai sitten se ainakin rikkoo eurooppalaista sisämarkkinaa ja mahdollisuuksia volyymeihin innovaatiopuolella. Euroopan unioni on aika hyvä taso säädellä tekniikan kehitystä. Toivon, että suomalaisenkin osaamisen kärki suunnataan EU-tason säätelyn – tai säätelemäätömyyden – kehittämiseen.

Kun taas onnistunutta säätelyä onnistumme EU tasolla tekemään, luomme parhaimmillaan sääntäjä maailman kehitykselle. Yksinkin EU on viidennes maailman BKT:stä, vaikka vain puolen miljardia ihmistä. Tällä markkinalla oleminen kiinnostaa niin paljon, että ei ole mahdollista vaientaa sääntely-yrityksiä, vaikka sellaista lobbausta aivan valtavasti on!

Unioni on kuitnekin ihmisiään varten, on oltava rohkeutta säädellä tulevaisuutta! Disruption sijaan tarvitaan luottamusta ja jatkuvaa työtä. Suhtautukaamme kuitenkin tulevaisuuteen ja teknologian kehityksen uskaliaasti – me emme vielä ole nähneet mitä kaikkea hyvää tällä teknologialla voidaan saada aikaan – ja jos vain murehdimme huonoista puolista, emme tule sitä koskaan näkemäänkään. Jos luotamme toisiimme, toimimme yhteistyössä ja ajoissa, varmistamme, että toimimme hyvän puolesta eettisin periaattein, vähennämme tekoälyn tai muiden uusien teknologioiden aiheuttamaa riskiä. Usein sanotaan, että lainsäädännön tulisi mahdollistaa eikä niinkään kieltää.

Tekoälyn osalta tämä toive tai periaate tullaan todella laittamaan puntariin.

Tagit

Tutustu lisää