Euroopan unioni on parhaimmillaan asioissa, jotka ovat järkevämpiä tehdä yhdessä kuin erikseen. Turvallisuus on monin tavoin tällainen asia. Tätä kertovat myös kansalaiset: eurobarometreissä nousee toistuvasti esille, että EU:lta toivotaan ratkaisuja turvallisuuteen liittyen.
Turvallisuuden varmistaminen on valtion ydintehtävä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö turvalli-suutta pidä vahvistaa myös Euroopan unionin tasolla.
”Mutta mitä turvallisuus on?”
Mutta mitä turvallisuus on? Ensinnä sen voi nähdä on politiikan ydinkysymyksenä, joka lävistää useimmat politiikanlohkot ja rakentaa tai on rakentamatta uskoa tulevaisuuteen. Tästä näkökulmasta tasa-arvo ja hyvin- vointi ovat turvallisuuden perusta, joka luo edellytyksen onnelliselle elämälle.
Kun puhumme esimerkiksi maahanmuuttokriisistä ja poliisien resursseista, kannamme samaan aikaan huolta omasta pärjäämisestämme: kyse on turvallisuuden tunteen horjumisesta. Maailma muuttuu globalisaation kehityksen pyörteissä ja Eurooppaan saapuu hätää kärsiviä mutta myös parempaa elämää etsiviä ihmisiä. Tähän saumaan ovat iskeneet populistit ja maahanmuuttovastaiset EU-kriitikot.
Yltiöpäisen nationalismin seuraukset olemme joutuneet todistamaan jo viime vuosisadalla, kun kansaa, kansakuntaa, rakennettiin yhden maan sisällä. Tätä vasten tuntuu vastenmieliseltä, että vastaukseksi turvattomuuteen tarjotaan yksinkertaistettuja pelkistyksiä, eristäytymistä ja alati vähenevää yhteistyötä. Samalla unohdetaan eurooppalaisen yhteistyön perusta: yhteistyö rakentaa rauhaa.
Myös digitalisaatio ja sen valtava kehitysnopeus voivat olla turvallisuusuhka. Vaikka hyödymme alati helpottuvasta tiedonvaihdosta, murroksella on aina kahdet kasvot. Kansalaisen, työntekijän ja kuluttajan näkökulmasta on tärkeää huolehtia siitä, ettei politiikka jää jälkeen teknologian kehityksestä. Teknologisella kehityksellä, kuten murroksilla aina, tuntuu sääntelemättömänä olevan taipumus jakaa ihmisiä voittajiin ja häviäjiin.
Uusien innovaatioiden rinnalla kulkevat lisäksi kysymykset yksityisyyden ja henkilötietojen suojasta, verkkoturvallisuudesta sekä verkon neutraaliudesta. Data voi olla paljon puhutusti ”talouden uusi öljy”, mutta vain, jos osaamme hallita sen käyttöä. Suomella on valtavasti annettavaa turvalliseen digi-taaliseen murrokseen. Meiltä löytyy jo valmiiksi maailman parhaita alan yrityksiä F-Securesta lähtien sekä julkisen sektorin osaamista esimerkiksi kyberturvakeskuksessa.
Eikä kovaakaan turvallisuuspolitiikkaa pidä sivuuttaa kansallisella tai Euroopan tasolla. Viime vuosina toimia onkin tehty ja esimerkiksi EU:n rahoituskehyksessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on saa-massa lisäystä. Tavoitteena on kasvattaa Euroopan puolustukseen kohdistuvaa rahoitusta vuosittain 2021-27. Myös keskustelu puolustusyhteistyöstä on lisääntynyt, ja vuonna 2017 yli 20 EU-jäsenmaata, Suomi mukaan lukien, päättivät tiivistää yhteistyötä puolustussektorilla. Oli kyse sitten terrorismin vastaisesta toiminnasta tai hybridiuhkiin vastaamisesta, EU:n toiminta sen omalla alueella tai EU-alueen ulkopuolella edesauttaa myös Suomen turvallisuutta.
EU:n ulkorajat eivät saa olla muuri, mutta eivät myöskään vuotava seula. Hallittu rajakontrolli on kaikkien etu. Nyt neuvotteluissa rajavalvontaviranomaisen Frontexin henkilöstömäärä nousisi yli 10 000 hengen vahvuuteen, kun vielä muutama vuosi sitten työtekijämäärä oli sadoissa. Yhteiseen turvallisuuteen käytetyt rahat tulevat koko EU:n, ei yhden jäsenmaan eduksi. Uutta Natoa ei olla nyt luomassa, vaan aletaan tehdä enemmän yhteistä tutkimusta, tietojen vaihtoa, tilannearvioita ja puolustushankintoja yhdessä, edullisemmin ja fiksummin.
”Tulevaisuuteen on voitava luottaa.”
Kuten edellä kuvattu osoittaa, on turvallisuuskysymyseen vastattava kokonaisvaltaisella politiikalla, joka tunnistaa eri haasteet. Kaikkien mukana pysyminen on turvattava: osallisuus ja yhteiskunnan eheys eivät saa jäädä niin sanotun kovan turvallisuuden varjoon. Laadukas koulutus ja luottamus tule-vaisuuteen luovat kyvyn sopeutua, päästä osalliseksi kehityksestä sekä turvallisuuden tunnetta. Aivan viime aikoina tähän ja hyvinvointi-investointeihin on onneksi kiinnitetty enemmän huomiota.
Yksin emme Suomessa kykene muokkaamaan maailmaa tai markkinoita sellaisiksi, että ne loisivat turvaa meille kaikille myös jatkossa. Eurooppana voimme kuitenkin vaikuttaa omaan turvallisuu-teemme ja vakauteemme, kunhan yhteistä tahtoa ja poliittista johtajuutta löytyy.
