Viime viikolla umpeutui EU:n jäsenvaltioiden määräaika esittää komissaarikandidaattinsa uutta komissiota rakentavalle Ursula von der Leyenille. Italian hallitusneuvotteluiden ja brexit-myrskyn vuoksi aihe on jäänyt pimentoon, vaikka komissaarit ja heidän edustamansa tahot kertovat paljon EU:n valtatasapainosta ja tulevaisuudesta – etenkin kun huomioi komission viimekierrosten politisoitumisen.
Vaikka komission keulakasvo, saksalainen von der Leyen tulee Saksasta kokoomuksen eurooppalaisesta sisarpuolue EPP:stä, 27 EU-komissaariehdokkaan joukossa on mitä suurimmalla todennäköisyydellä jatkossa peräti 10 sosialidemokraattia. Italian hallituskriisin vuoksi maa ei ole vielä kandidaattiaan varmistanut, mutta nyt näyttää siltä, että sopu viiden tähden liikkeen ja S&D-ryhmään kuuluvien Demokraattien välillä on löytymässä. Jos ja kun sopu syntyy, Italiakin olisi esittämässä komissaarikseen sosialidemokraattia. Näin ollen S&D noussee jopa komission suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi!
Yhdeksän ehdokasta puolestaan edustaisi EPP:tä, kun tähän mukaan lasketaan Unkarin Orbanin Fidez puolue, joka on väliaikaisella jäähyllä äänestysoikeudettomana puoluetasolla. Eurovaaleista muistetaan EU-vastaisten populistien, vihreiden ja Macronin ympärille keskiryhmien (Renew Europe) kasvaminen. Komissaariksi olisi tulossa viisi liberaalia Renew European parlamenttiryhmään kuuluvien meppien edustajaa. Vihreiden kasvu parlamentin 4. suurimmaksi ryhmäksi näkyisi myös komissaarin muodossa Liettuasta, joskaan europarlamentissa vihreän ryhmän liettualaismepit eivät ole kotimaansa puolueen jäseniä. Britannia ei komissaarikandidaattia enää esittänyt.
Kun komissiota kasaava ja ohjelmaa hahmotteleva von der Leyenkin tulee koalitiomaasta, Saksan sinipunahallituksesta, oma analyysini on seuraava: Pääsemme EU:ssa aimo harppauksen kohti tasapainoisempaa politiikkaa – nyt istuvassa komissiossa puolet ovat EPP-taustaisia komissaareja. Tulevalla viisivuotiskaudella sosialidemokraateilla on paljon enemmän vastuuta, ja samalla mahdollisuuksia luoda vakautta ja eheämpää eurooppalaista yhteiskuntaa.
Komission lisäksi paremmalta näyttää muutenkin. Viimekauden päätteeksi kaikkia neljää EU-instituuttia (komissio, EKP, parlamentti, neuvosto) johti kansanpuolue EPP:n mies. Nyt on vastaavilla paikoilla kaksi EPP-naista, demari ja liberaali mies. Myös naiskomissaarien määrä, 12-13, osuu lähelle 50% vaatimusta, määrä olisi nousemassa jopa viidellä. Mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Listaa ei ole vielä virallistettu ja Italian esitystä odotetaan yhä. Lisäksi syksyllä komissaarit joutuvat vielä vakuuttamaan parlamentin. Kokemuksesta voin vakuuttaa, että komissaariehdokkaiden kanssa parlamentti ei vain juttele, vaan grillaa ihan kunnolla heidän osaamisensa ja visionsa.
Näissä tunnelmissa on kovan vaalikevään ja pitkälle heinäkuun lopulle jatkuneen istuntokauden jälkeinen kesätauko tehnyt hyvää ja on hienoa palata Brysseliin kokoustamaan, hoitamaan edustuksellisen demokratian tehtäviä. On hienoa ja tulevaisuuden uskoa lujittavaa palata Brysseliin nimenomaan demarina vakauttamaan mantereemme asemaa, Suomea Euroopassa ja Eurooppaa maailmassa. Viimeistään Brexit on herättänyt monet eurooppalaiset: EU:n kannatus on kasvanut kansanäänestyksen jälkeen. Nyt myös poliitikkojen on vastattava muutokseen ja haettava ratkaisuja, joille saadaan eurooppalaisten tuki. Vaikeammat ajat vaativat malttia, arvojen tunnustamista, kestävää toimintaa – ihmisen, ympäristön ja ilmaston hyväksi.
Miapetra Kumpula-Natri
europarlamentaarikko
S&D Suomen delegaation puheenjohtaja
