Koskettaako oikeusvaltio minua? Silloinkin, jos en joudu testaamaan oikeuksiani tuomioistuimessa?
Oikeusvaltio ei ole kaukainen, vain harvoin kohdattava arvo vaan arjessa ja ympärillä jatkuvasti läsnäoleva todellisuus. Oikeusvaltion puolustaminen on Suomen EU:n puheenjohtajuuskauden kärkiteesejä. Ajatus on yksinkertainen: kun on osa Euroopan unionia, pitää sitoutua sen yhteiseen arvopohjaan. Tässä keskiössä on oikeusvaltion noudattaminen.
Kuten yleisesti modernien demokratioiden perustuksissa, myös oikeusvaltioajattelun syntyminen ajoittuu valistuksen aikaan, tavoitteeseen murentaa jumalallinen ja valtiollinen mielivaltainen auktoriteetti.
Oikeusvaltioajattelu linkittyy vahvasti ranskalaisen filosofin Montesquieun ajatukseen vallanjako-opista. Niin oikeusvaltio kuin vallan kolmijakokin pohjautuvat mielivaltaisen päätöksenteon vastustamiseen ja mielipidevapauteen – mielivaltaisuuden vaarallisuudesta löytyy varoittavia esimerkkejä tästä päivästä ja aikaisemmasta historiasta, synkimmillään Neuvostoliiton valeoikeudenkäynnit ja vankileirit sekä Natsi-Saksan kansanmurha.
”EU:n on oltava se voima, joka laittaa stopin oikeusvaltion murentamiselle. Siimaa ei saa antaa yhtään.”
Kansalaisilla on oltava oikeus lakiin pohjautuvaan tasapuoliseen ja läpinäkyvään oikeudenkäyntiin – lähtökohdista riippumatta. Päättäjät ja lain toimeenpanijat eivät saa toimia tuomareina, vaan tuomiot tulee toteuttaa riippumattoman laitoksen kautta. Päättäjien ja tuomareiden on kussakin tilanteessa noudatettava olemassa olevia, ihmisten ja demokratian turvaksi säädettyjä lakeja. Jos oikeusvaltio murenee, tarkoittaa se pahimmillaan paluuta mielivaltaisuuteen.
Miksi oikeusvaltiosta sitten puhutaan jatkuvasti? Valitettava tosiasia on, että vaaran merkkejä on ilmassa. Oikeusvaltion murentuminen on usein salakavala ja vaivihkainen. Ensimmäisinä vallan alle musertuvat vähemmistöt ja heikoimmassa-asemassa olevat, enemmistöön kuuluvat huomaavat tämän harvoin. Esimerkiksi Unkarin tapauksessa valtapuolue Fidesz on pääministerinsä Viktor Orbanin johdolla pyrkinyt rajoittamaan eri mieltä olevaa kriittistä mediaa, hankaloittanut poliittisen opposition toimintaa ja syyllistynyt korruptioon, myös EU-varojen osalta. Myös naisten asemaa on heikennetty.
Kellot tikittävät osassa Eurooppaa väärään suuntaan. Ja kun luisu alkaa kiihtyä, sitä on vaikeaa pysäyttää. Yksilön on äärimmäisen vaikeaa – ja vaarallista – nousta epärehellistä valtiokoneistoa vastaan. Usein on vain helpompi vaieta ja alistua.
Tämän vuoksi on tärkeää, että vahvat puolustavat heikompia. EU:n on oltava se voima, joka laittaa stopin oikeusvaltion murentamiselle. Siimaa ei saa antaa yhtään. Tuen täysin rinnoin kaikkia Suomen ja EU:n pyrkimyksiä ihmisten suojelemiseen. Yksilö ei kykene siihen yksin.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Demokraatissa.
