Tilanne on poikkeuksellinen. Euroopassa ja Suomessa on jouduttu tekemään päätöksiä, jollaisia ei ole monilla mittareilla nähty sitten toisen maailmansodan. Tulevaisuus tuntuu epävarmalta – eikä syyttä. Tässä vaiheessa on vielä mahdotonta sanoa, kuinka kauan pahin on päällä. Kunkin on siis syytä keskittyä loiventamaan tartuntakäyrää.
Vähintäänkin haastavien päivien aikana on ollut ilo huomata, kuinka Suomen historian nuorin pääministeri Sanna Marin on astunut vaativiin saappaisiinsa – ja hoitanut tehtävänsä hyvin. Tuskinpa hän tai kukaan muu joulukuussa ihan tällaista alkua osasi Marin I -hallitukselle odottaa. Hienosti hän on pärjännyt ja pitänyt kiinni toimivaltarajoista. ”Kyllä tämä maa ja kansakunta tästä selviää”. Itse uskon pääministerimme sanoihin.
Johtajuutta tullaan tarvitsemaan vielä monessa asiassa. Koronavirus on aiheuttanut Euroopan yhteiselle rauhanhankkeelle, EU:lle, haasteellisen tilanteen. Samaan aikaan kun ensimmäistä kertaa unionin historiassa yhden jäsenmaan kanssa neuvotellaan erosopimuksesta, EU-maat ovat pandemian myötä joutuneet tekemään suuria päätöksiä: unionin peruspilaria, kansalaisten vapaata liikkuvuutta on jouduttu rajoittamaan rajojen sulkeutuessa.
Terveydenhuolto, joka on kansallisessa hoidossa, on tiukilla. Viruksen leviämisen hidastamiseksi ja terveydenhuollon kantokyvyn säilyttämiseksi on vaadittu nopeita, kansallisia toimia. Rajojen ymmärrettävä sulkeminen viruksen leviämisen estämiseksi on uhannut myös kriittisiä kuljetuksia ja kulkemisia. Sisämarkkinoiden kriittinen toiminta on turvattava. EU tekee tässä työtä jäsenmaiden kanssa. Maaliskuun lopussa parlamentissa hyväksyimme (poikkeuksellisesti etä-äänestäen) hätärahoitusta kohdennettavaksi epidemian helpottamiseksi ja talouden sukeltamisen loiventamiseksi.
Karanteenit, liikkumisrajoitukset ja työpaikkojen sulkemiset ovat johtamassa myös äärimmäisen hankalaan taloudelliseen kierteeseen. EKP elvyttää valtavalla voimalla laskemalla liikkeelle halpaa rahaa. Lisäksi unioni on väliaikaisesti luopunut budjettialijäämä- ja velkasäännöistä ja höllentänyt (aivan EU:n ytimessä olevien) sisämarkkinoiden valtiontukisääntöjä. Siten jäsenmaat voivat tukea omia talouksiaan poikkeuksellisella voimalla. Ongelma on, että jäsenmaiden omat elvyttävät toimet voivat lisätä osan niistä velkataakkaa kestämättömälle tasolle. Siksi tarvitaan myös jäsenmaiden koordinoituja ja yhteisiä elvytystoimia ja EKP:n sitouduttava ostamaan valtava määrä jäsenmaiden liikkeelle laskemia velkoja.
”Kun akuutista tilanteesta on selvitty, tulemme tarvitsemaan Euroopan unionia ja sen yhtenäisyyttä aikaisempaa kipeämmin.”
Kun akuutista tilanteesta, terveyden ja hengen suojelemisesta, on selvitty, tarvitsemme päämäärätietoista johtajuutta ja toimia, jälleenrakennusta. Tulemme tarvitsemaan Euroopan unionia ja sen yhtenäisyyttä aikaisempaa kipeämmin. Sisämarkkinat ja Suomenkin vientikanavat on saatava rullaamaan jouhevasti, ja Suomea eteenpäin puskeva eurotalous käymään kaikilla sylintereillä. Samalla olen valitettavan varma, että monissa maissa populistit pyrkivät pitkittämään pakon sanelemana alkanutta tilannetta suljetuista rajoista ja kansallisesta käpertymisestä. Tarvitsemme vahvaa poliittista johtajuutta, että saamme taloutemme parantumaan ja sitä varten Euroopan unionin takaisin kuntoon.
Mutta tätä ennen meidän on keskitettävä voimavaramme, ja torjuttava vallitseva uhka. Se miten toimimme nyt määrittää tulevia viikkojen ja kuukausien kehitystä. Onnistummeko loiventamaan tartuntapiikkiä tarpeeksi? Kuinka hyvin saamme kohdennettua taloudelliset piristysruiskeet, että vältämme pitkäaikaisen massatyöttömyyden? Tämä vaatii uskoa, luottamusta ja yhteistyötä meiltä kaikilta. Pysytään rauhallisina, noudatetaan viranomaisten ohjeita ja huolehditaan lähimmäisistämme ja yhteisöstämme fyysisesti etäällä. Näytetään, että olemme vahvoja yhdessä!
Ja pestään niitä käsiä! Vain poliittisesti niin ei voi tehdä.
Kirjoitus on julkaistu 9.4.2020 ilmestyneessä Demokraatissa.
